Lämmitysasioita

Kiitos säidenhaltijalle lämpimästä syksystä! :) Pian on lokakuun puoliväli, ja öisin on edelleen kymmenen asteen kieppeissä, siis plusasteissa. Ei ole tarvinnut lämmittää täydellä teholla, oikeastaan pari pientä pesällistä joka toinen päivä pitää sisälämpötilan mukavalla tasolla.

Vinolan lämmitysmuoto on suora sähkö, puu ja ilmalämpöpumppu.Välittäjän asuntoesitteessä oli vuotuiseksi sähkölämmityksen kulutukseksi arvioitu 18 000 kWh. Arvio on puhtaasti laskennallinen ja perustuu vastaavankokoisen ja -ikäisen omakotitalon keskikulutukseen. Uskomme kuitenkin, että sähkön osuutta saa huomattavasti pienennetyksi käyttämällä kakluuneja.

Ilmapämpöpumppu lämmittää ruokailutilaa ja keittiötä. Laitteesta (ILP, ilppi, pumppu) meillä ei olekaan aiempaa kokemusta, mutta nykyään niitä pyörii melkein joka töllin seinässä, vaikka jotkut sanovatkin, etteivät ne ole parhaimmillaan vanhassa talossa. Kyllä se nytkin lämmintä puhaltaa, kun sisälämpötila laskee alle 17:n asteen. Tiedä sitten, miten se toimii talvella, kaiketi ilmalämpöpumppu on optimaalinen nollan tienoilla. Sellaista säätähän Turussa on tunnetusti useampi kuukausi vuodessa...

Alakerran makuuhuoneessa (T:n huone) on kakluuni, joka vetää tosi upeasti, lämpenee nopeasti -- ja luovuttaa lämpönsä nopeammin kuin nykyisen asuntomme hitaasti varaava kaakeliuuni. Yläkerran toisessa makuuhuoneessa on samanlainen. Onneksi ne olivat paremmassa kunnossa kuin talo keskimäärin, ja nuohooja oli varmistanut hormien kunnon myös. Saimme juuri Petrin vanhemmilta peräkärryllisen kuivaa koivuklapia -- kiitokset! :)

T:n huoneen vieressä olevassa olohuoneessa oli aito 70-luvun avotakka, jonka ensi töiksemme purimme pois epäkäytännöllisenä, epätaloudellisena ja epäesteettisenä lämmitysvaihtoehtona. Tällä hetkellä on meneillään seinän tasoitus, ja L kertonee takkanurkan toimenpiteistä omassa merkinnässään myöhemmin. Takan paikalle ihan hetikohtapian kamiina, joka tosin ei varaa lämpöä, mutta siinä on paistouuni ja keittolevy. Talvista ruoanlaittoa se helpottaa aivan älyttömästi, kun voi vain tyrkätä padan uuniin ja vetää sen höyryävänä ulos päivällä.

Toiseen yläkerran makuuhuoneeseen ei saa järkevästi tulisijaa, vaikka siellä ennen onkin ollut iso puuhella. Turvaudumme siis sähköön. Vanha patteri on hirmuinen krohjo, joten todennäköisesti hankimme tilalle öljytäytteisen sähköpatterin, jonka pitäisi kalliimman hinnan lisäksi olla hiljainen, hajuton, tasaisesti lämmittävä ja vähemmän sähköä syövä. Lisäksi nestetäytteiset ovat kuulemma turvallisempia, koska pinta ei kuumene yhtä paljon kuin ns. ilmakiertopatterissa; L:n mielestä turvallisuus on varteenotettava seikka, kun talossa asuu ylivilkas nainen (ja lapsi). Samoin pattereita varmasti hankitaan niihin paikkoihin, joissa niille ilmenee suurin tarve.

L totesi, että sekä ala- että yläkerran seiniä on pakoitellen lisäeristetty SPU-levyllä, vaikkei myyjä tästä mitään puhunutkaan. Levyjen välejä ei ole tiivistetty, ja toivomme kovasti että se on eduksi ja lisää hengittävyyttä. Voisi siis olettaa, että lisäeristykselle on tarvetta vain yläpohjassa, missä lämpöhävikki teoriassa (ja ilmeisesti myös käytännössä) on muutenkin suurinta. Ihan heti emme sitä jaksa tehdä, vaan katsomme ensimmäisen talven yli, miten talo käyttäytyy, ja millaisia ongelmia eteen tulee.