
Miehet valitsivat asennuspäiväksi lauantain, jolloin olin koko päivän kurssilla. Vaikka he näin tietysti varmistivat itselleen työrauhan, oli silti mukava tulla illalla kotiin niin, että oli valmista.
Savuputki piti lyhentää, ja toimenpide onnistuikin siististi (putken kannalta, ei L:n: kuumakestomaaliin ei juuri pitäisi koskea ennen kuin kamiinaa on lämmitetty muutama tunti nimellisteholla, siispä joka paikka olikin mustana, mitä en onneksi ollut näkemässä; lisäksi kommenttia tuli huonosta rautasahan terästä ja jostain muustakin vielä, varmaankin siitä, ettei ollut rälläkkää, vaan joutui nysväämään käsin huonolla terällä). Sitten L käsitteli savuputken saumat tulitiivistysmassalla (Tytan) ja lykkäsi tulivillaa horminsuuhun. Ihan tiivis tuli.
Petri lähetti tämän kuvan, ja tykkään siitä edelleen niin paljon, että se on puhelimeni taustakuvana:
![]() |
"Omakuva kännykällä sekaisessa olohuoneessa". Kuva: Petri. |
Pari viikkoa kamiinaa käyttäneinä toteamme seuraavaa:
- sytyttäminen vaatii pientä kikkailua tai ainakin pieniä pilkkeitä; pesä on aika matala, ja savu lähtee vaakasuoraan
- ilmansäätö on monimutkaisempi, kun läpiä ja kampia on niin paljon, mutta perusidean hoksaa nopeasti (eniten tuntumaa tästä on tällä hetkellä L:lla)
- kamiina lämpenee nopeasti ja myös tietysti jäähtyy yhtä nopeasti
- säteilylämpö on ihan eri luokkaa kuin varaavassa tulisijassa: pyykit kuivuvat kamiinan lähellä tosi nopeasti
- uunin hyötysuhde on hyvä: kuudella klapilla saa viiden litran valurautapadan ruokaa kypsäksi, ei siis lämpimäksi vaan oikeasti juurekset kypsäksi
- keittolevyn hyötysuhde on erittäin huono: olen vain kerran jaksanut keittää kahvia (espressopannu) liedellä, ja siihen meni pieni ikuisuus
- lasinen luukku on hauska ja tunnelmallinen
![]() |
Asennusohjeissa sanotaan, ettei kamiinaa tulisi käyttää ympärivuotisesti asunnon ainoa lämmönlähteenä. Oletan että ympärivuotisuudella ajetaan takaa sitä, että jos kamiinaa
paahtaa yötä päivää, osat eivät kestä takuussa ilmoitettua aikaa. Pesässä ei myöskään pidä polttaman pelkkää koivua. Kysyin nuohoojalta tuosta koivuohjeesta, ja hän ihmetteli sitä hivenen. Koivu ei kuulemma pala yhtään sen kuumemmin kuin muukaan puu, se vain palaa tiiviytensä takia pitempään, ja tästä johtuu isompi lämpöarvo. Sekapuuta meillä ei valitettavasti juuri ole , joten jatkamme koivulla (kiitos Tuomon ja Petrin aherruksen Ahmauksessa!) maltillisesti ja toivomme parasta. Sen tulikin jo todetuksi, ettei pesään kannata laittaa yli kahta klapia kerrallaan (L tuli toisella lämmityskerralla lisänneeksi puuta hieman reilusti, ja paistouunin lämpömittarikin meni joksikin aikaa yli maksimin 250 C. Ehkä tämän kokeilun ansiosta maali ei kärynnyt myöhemmin enää lainkaan.
Vielä tarvittaisiin laippa villan ja horminsuun peitoksi. Pyysimmekin tarjousta vehmaalaiselta Noitavasaralta. Vastausta ei ole vielä tullut, mutta toivottavasti ehtivät tehdä näin joulukiireiden alla tai edes joskus. Siihen saakka toki pystymme edelleen katselemaan tiivistysmassalla ja maalilla koristelua keltaista villaa.
Tähän loppuun vielä pari sanaa ruoanlaitosta. Käytän Ritvalta saatua emaloitua valurautapataa (Porin Valu). Arkinen pataruoka syntyy näin. Kuullotan ensiksi sipulit ja mausteet (ja mahdolliset lihat) rasvassa sähköliedellä (tietenkin padassa). Sitten lisään sipuleiden joukkoon makuaineet (kuivattuja vihanneksia, yrttejä, sieniä yms.) ja liotetut pavut tai mahdolliset ryynit, ja annan hautua sillä aikaa, kun pesen, kuorin ja pilkon perunat, juurekset ja vihannekset. Lisään ne pataan, sekoitan, ja kaadan mukaan sen verran nestettä (vettä, munamaitoa, tomaattimehua, kasvislientä, kurpitsasosetta tms.), että pata pysyy mehevänä, vaikka se joutuisi olemaan uunissa vähän pitempäänkin. Yleensä tosiaan se kuusi klapia riittää siihen, että ruoka porisee iloisesti 175 asteessa tunnin tai pari. Täysi valurautapata varaa itseensä hurjasti lämpöä ja jälkikypsyy uunissa vielä senkin jälkeen, kun tuli pesässä on hiipunut.
Mukava blogi ja pieni vinkki: Puuilo on jo avannut Kuninkojalla.
VastaaPoistaKiitokset! :) Sekoitin varmaan taas kerran Kaarinan ja Raision, kun tuon Kuninkojan Puuilo on varmasti se, mihin viittasin. Verkkokaupan perusteella se vaikuttaa hupaisalta sekatavarakaupalta, pitäisi joskus käydä katsomassa ihan paikan päällä.
PoistaSitä tuossa ruokaosuudessa jäin ihmettelemään, että millainen uuni sinulla oikein on. En toki ole mikään uunien tuntija, mutta minulle on uusi asia, että uunissa voi pitää ruokaa kypsymässä samaan aikaan kun siellä palaa tuli.
VastaaPoistaJos kamiina kiinnostaa, niin täällä on linkki valmistajan sivulle:
Poistahttp://www.svtvalutuote.com/669_iso.htm
Ei sinänsä ihme, jos paistouunillinen takka/kamiina ei ole tuttu, koska niitä on vielä suht vähän markkinoilla. Tai varaavissa, muuratuissa takoissa on joissakin malleissa leivinuuni, joka on tulipesän yläpuolella.
Tuo meidän kamiina olisi kuitenkin pikemminkin verrattavissa perinteiseen puuhellaan, jossa tulipesässä pidettävä jatkuva pikkutuli lämmittää vieressä olevaa uunia sen aikaa, mitä tuli palaa. Leipomaan sillä ei pysty, kun lämpötila on aivan liian vaihteleva, mutta pataruokiin (tai miksei kalakukkoonkin!) se on oivallinen ja tosi taloudellinen. :)
Okei. Nyt oivalsin mistä on kyse. Itselläni on juuri tuollainen kuvaamasi takka-leivinuuni. Siinäkin ruoka laitetaan kypsymään vasta kun puut on poltettu loppuun ja pelti laitettu kiinni. Uunilla pystyy juuri ja juuri paistamaan leipiä tai vastaavia, mutta se on parhaimmillaan haudutettavien uuniruokien valmistuksessa.
Poista