![]() |
Klikkaa kuva suuremmaksi. |
Lähes kaikki tämän kadun tämän puolen talot ovat täsmälleen samaa tyyppiä: ovet ja ikkunat samoissa kohdissa. Ikkunoita on nykykäsityksen mukaan vähän, ja jokaisessa huoneessa niitä on vain yhdellä seinällä (paitsi olohuoneessa pieni tuuletusikkuna), ja ne ovat matalampia kuin ennen sotian valmistuneiden talojen ikkunat. Pieniä ikkunoita (vinttikomerot, kellari, pesuhuone) on suorastaan tukittu niin, että ulkopuolella ikkuna on sellaisenaan olemassa, mutta sen päälle on lyöty sisäpuolelta levyt ja muut kerrokset.
Sisällä on hieman purettu seiniä ja tulisijoja. Enemmän on muutettu yläkerrassa: hellahuone on purettu kokonaan, ja sen tilalla on hieman kummallinen oveton "sisäkomero", josta L teki IT-luolan, kun siellä oli jo valmiiksi niin hyvin pistokkeita ja puhelinkaapeli. Yläkerran molemmissa asuinhuoneissa on otettu sivuvinttiä asuinkäyttöön koko huoneen mitalta. Petrin huoneessa on ihan tilava ja toimiva makuualkovi, L:n huoneessa laajennus taas on avoimempi, ja vinon osan perältä pääsee sivu-ullakolle. Tässä kömpelö yritys kuvalliseksi selitykseksi, painotus kuvassa on tilojen käytöllä, ei teknisillä tiedoilla.
![]() |
Klikkaa kuva suuremmaksi. |
Vinolaan on jo alun perin rakennettu kaksi vessaa, jotka ovat kooltaan alkuperäiset. Niitä varten ei siis ole tarvinnut puhkoa seiniä ja ottaa komero- tai asuintilaa vessakäyttöön kuten edellisessä asunnossamme (valmistunut 1938).
Vinolan keittiö ja ruokailutila ovat "modernisti" erillään, ei tupakeittiömäisesti yhtä tilaa, tosin tilojen välinen yhteys on hieman muuttunut hellan purkamisen myötä, kun väliin on tullut reilu metri täyskorkeaa seinää. Nyt on vaikea kuvitella, miltä tila on alkujaan näyttänyt, mutta kellarista löytyneistä hellakaakeleista päätellen kyseessä on ollut matala, keittolevyllinen hella. Silloin on näyttänyt varmasti enemmän tupakeittiömäiseltä.
Tässä vielä pieni yksityiskohta vanhoista dokumenteista kiinnostuneille:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti