Huutava tarve työhuoneelle

Kun muutimme Vinolaan, nautin jo etukäteen siitä, että meillä olisi paljon tilaa. Saisin vihdoin oman työhuoneen! Voisin laittaa ompelukoneen omalle pöydälleen niin, ettei sitä joka kerta tarvitsisi pakata. Ja jos pitäisi lopettaa ompelu siltä päivältä, ei tarvitsisi siirtää kaikkia tavaroita pois, jotta perhe mahtuu syömään. Ajattelin myös, että vihdoin minulla on oma IT-piste, jossa on printteri ja skanneri valmiina paikallaan, eikä tarvitse konttailla pöydän alla, kuten edellisessä asunnossa, kun jouduin hoitamaan kaikki tuollaiset jutut Petrin koneella.

Toisin kävi. Ensinnäkin meitä on nyt yksi asukas enemmän. Tietokonejuttujen osalta asiat ovat hyvin: L asensi uuden, superhienon ja nopean kaksipuolista tulostavan väriprintterini oman IT-luolansa nurkkaan, ja pystyn tulostamaan langattomasti läppäriltäni mistä tahansa päin taloa. Ja L on se, joka korvillaan kuuntelee opiskeluprujujeni lopuntonta tulostumista, en suinkaan minä. ;)

Tietotyö- ja opiskelupöytäni on edellisen asunnon tavoin ruokailutilassa, ja ompeluun (painopeitto- ja tyynytilaukset) tyhjensin T:n huoneen yhtenä lukuisista leluvarastona toimineen pöydän. Ei toiminut. Pöytä oli liian pieni, ja T:n huone oli huonoin mahdollinen paikka levitellä neuloja ja lankoja.

Ensiksi tarvittaisiin lujuuslaskentaa siitä, mitä seiniä voi purkaa,
ja millaisia tukirakenteita tarvitaan, vai voiko purkaa ollenkaan.
Kellaripähkäilystä kirjoitan lisää myöhemmin.

Taannoin ajattelimme, että kellarista tehdään asuinhuone. Nyt alamme yhä enemmän olla sillä kannalla, että sinne rakennetaan minulle työhuone tieto- ja käsitöitä varten. Kellariin ei voi hoitohuonetta ei voi sijoittaa jyrkkien portaiden takia. Itse pystymme loikkimaan miten tahansa, mutta en todellakaan haluaisi kenenkään asiakkaan kaatuvan tai putoavan (oletanko siis, etteivät ihmiset osaa kävellä portaissa yhtä hyvin kuin me?!?). Muutenkaan talomme ei ole esteetön, sillä sisään tullaan kuistin kautta, ja sinne on yhtä lailla betoniportaat, vieläpä talvella liukkaat.

Koska kellariremontti on ns. ikuisuusprojekti, oli keksittävä väliaikainen ratkaisu työhuonepulman selvittämiseksi. Suurimman ongelman muodosti tilanpuute: Vinolassa on käsittämättömän vähän ehjää seinäalaa. Joka paikassa on kiinteitä kaappeja ja kaapistoja, ikkunoita, ovia, teknisiä juttuja ja sen sellaista.

Väliaikainen työpöytä pystytettiin kuitenkin olohuoneen ison ikkunan alle. Kellarissa oli kolme väliovea, joista valikoimme kokonsa puolesta parhaan pöytälevyksi, ja L väsäsi ex tempore pukit jaloiksi, viimeistellään niitä sitten ajan kanssa joskus.

Kuvassa kokonaisuus näyttää lähes siistiltä!

Noihin voisi vielä
lisätä hyllyt.

Eihän se ehkä elegantein mahdollinen ole, mutta ainakin mitat riittävät, ja tukevakin se on. Varjopuoli on se, että olohuone on muuttunut verstaaksi, eikä siitä huolimatta mikään tila maailmassa vain tunnu riittävän noiden painopeittojen ompelemiseen.

Jotenkin luulen, että työskentelen "olohuoneessa" vielä ensi syksynäkin...

Yksityiskohta paljastaa pöytälevyn ovimenneisyyden.