Yläpohjan melko summittaisen tutkimisen jälkeen 2014 tammikuussa totesimme, ettei vaurioita ole, purua on riittävästi (tosin lisääkin voisi tuoda), ja että vaikkei tuuletusräppänoitä ole, ilma pääsee selvästi poistumaan jostakin. Lisättäköön vielä, että talossa on 2000-luvun alussa uusittu peltikatto.
Tänään varmistin ilmanpoistumistiet todella yksinkertaisella menetelmällä: mennään yläpohjaan kirkkaana päivänä, sammutetaan lamppu, annetaan silmien tottua pimeään, katsellaan tarkasti joka puolelle eri kulmista. Yhtäkkiä alkaakin erottua useita minimaalisia rakoja!
Pihanpuoleiseen päätyyn oli jostain syystä joskus porattu noin sentin reikä, mutta muuten raot olivat päätykolmion ja katon liitoksessa sekä lisähormin läpiviennin kohdalla. Kyse ei siis ole isoista koloista, vaan useista parin millin raoista, joista juuri ja juuri näkyy valoa. Erityisesti läpivientikohdan tutkin tarkasti vaurioiden varalta, mutta ei siitä ainakaan sillä tavalla näytä tulevan vettä sisään, etteikö se menisi myös ulos. Putken juuri oli aivan kuiva ja kasvustoton, vaikka sanomalehdessä näkyikin valumajälkiä. Tuuletusventtiilien asennus ei siis ole tarpeen, koska yläpohja tuulettuu ilmankin. Tosin olisihan se jotenkin hienompaa ja siistimpää, kun olisi samanlaiset räppänät kuin naapureilla. Sitten kun joskus teemme rappaukselle jotain, voi kyllä laittaa samalla ne venttiilit, niin näytämme aikaamme seuraavilta.
Eristeestä eli sahanpurusta vielä: Sitä on vajaa 30 cm kerros, joissain paikoissa huomattavasti enemmän, seinien ja piipun vierellä vähemmän. Ja kyllä se tosiaan on lapioitu sinne perinteisesti eli ihan aluskatteeseen kiinni. Kaivoin tuuletusraon alakatteen rajaan, ja tilanne näkyy havainnollisesti alla olevista kuvista.
 | ||
| Yläkuvassa näkyvät yläpohjan purut yläkerran huoneesta katsottuna. Tähän kohti siis johtaa vinokaton tuuletusraon yläpää. Alakuvassa on sama kohta yläpohjasta käsin. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti