Kun muuttaa vieraaseen vanhaan taloon, saa enemmän kuin talon. Talosta löytyvistä tavaroista, naapureiden jutuista, omista ihmettelyistä ja päätelmistä ja muista merkeistä alkaa vähitellen rakentua tarina. Luultavasti se on ihan hassusti painottunut ja runsaasti värittynyt, mutta kuka nyt voisi muutenkaan objektiivisesti tiivistää monta vuosikymmentä tavallista asumista? On jotenkin hauskaa tietää olevansa osa ketjua, joka sijoittuu juuri tämän talon tai tontin tarinaan. Uskon
Platzgeistiin, paikan henkeen, siihen että jokaisessa paikassa voi halutessaan nähdä jatkumon. Ja antaa sille merkityksiä. Näin ei tietenkään tarvitse tehdä, mutta jos muuten sattuisi olemaan liian tylsää, voi rakennella historian palasista kaikenlaisia kokonaisuuksia.
Mutta itse asiassa aioin puhua hedelmäpuista. Ne liittyvät edelliseen siten, että vaikka vanhassa, villiintyneessä pihassa onkin raivaamista tällaiselle suurpiirteisellekin ihmiselle (joku tarkempi olisi ehkä jo viiltänyt ranteensa auki kesäkuussa tai hankkinut vihersuunnittelijan), on kuitenkin paljon suurempi riemu se, kun vähitellen paljastuu, mitä kaikkea täällä itse asiassa kasvaakaan.
Asetuimme Vinolaan lokakuussa, jolloin useimmat omenapuut olivat jo pudottaneet satonsa. Keväällä oli mielenkiintoista seurata, mitä minnekin alkaa kasvaa. Olen vieläkin aivan onnessani tästä hedelmäpuiden runsaudesta. Omput eivät tulleet yllätyksenä, mutta oli neljä mysteeripuuta, joiden odotin paljastavan salaisuutensa. Keväällä pystyikin jo päättelemään paljon puun juurelle kertyneistä tai kertymättömistä) kivistä. Luettelen tässä pensaatkin samaan hintaan:
- 11 omenaa, joista 2 on nuorta
- 1 nuori kirsikka
- 1 vanha luumu
- 1 sokeriluumu
- 1 kriikuna
- 5 mustaherukkaa
- 1 valkokerukka
- 2 karviaista
- paljon ahomansikoita
- vähän vadelmia
Edelliset asukkaat ovat kuitenkin olivat suosineet koristekasveja, ja niitä on tontti väärällään. Perennat ovat hoidon puutteessa kärsineet, mutta se ei meitä pahemmin haittaa, sillä olemme käytännöllisiä puutarhanomistajia, jotka eivät halua tuhlata voimiaan joutaviin kukkasiin vaan saada vähällä vaivalla suuren sadon hedelmiä, marjoja ja muuta syötävää.
 |
| Kuva: Pieta |
Naapuri lupasi vadelmantaimia niin paljon kuin jaksan penkistä karanneita kaivaa. Ne pärjäävät hienosti pihan perällä, ja niitä oli jo muutama varsi siellä ennestäänkin. Hieman olen kaavaillut myös varpumaista pensasmustikkaa yhteen kohtaan, joka muuten täyttyisi kaiken maailman ruusunvesoista. Sen seurauksena meillä kerätään nyt kahvinporot erikseen ja haravoidaan neulasia havupuiden juurelta. Olen kasvattanut tänä vuonna ruukuissa (15 litran teollisuusämpäreissä) myös ananaskirsikkaa ja steviaa, jotka aion talvettaa sisällä niin, että ne saavat ensi kesänä nopeamman lähdön. Aroniaakin voisi laittaa myöhemmin. Tyrniä himoitsisin kovasti, mutten usko että se kasvaa täällä kovinkaan hyvin.
On meillä hieman salaattia ja yrttejäkin, ja ensi kesänä tulee pottuja ja herneitä, mutta jotenkin niihin en osaa suhtautua samalla intohimolla kuin marjoihin ja hedelmiin.
Remontti puolestaan ei ole edennyt, mutta ehkä tässä silti pärjätään.
