Hyvä blogini lukijat (jos teitä vielä on),
Remontti- ja talojutut ovat hetken aikaa tauolla sairaslomani vuoksi, ja silloin kun jaksamista sattuu olemaan, kirjoitan uunituoreeseen toiseen blogiini Ajatuksia autismista.
Jos aihepiiri jotakuta kiinnostaa, tervemenoa seuraamaan ja kommentoimaan!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste jahkailu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste jahkailu. Näytä kaikki tekstit
tiistai 16. syyskuuta 2014
sunnuntai 1. kesäkuuta 2014
Kyllä remontti yhtä miestä kaipaa
... ainakin jos se on rakennusmies. L oli vakavasti sairaana monta kuukautta eikä oikeastaan saisi vieläkään rehkiä, mutta vaikea sitä on saada pysymään täysin poissa työmaalta. Onneksi se osaa melko järkevästi katsoa urakat vointinsa mukaan, niin ei tarvitse pelätä, että se romahtaa katolta kuolleena alas tai jotain.
Meillä eloonjääneilläkin on ollut kiireitä: töitä, opiskelua, koulu- ja kuntoutusjärjestelyitä, reissuja, vieraita, väsymystä ja sairastelua. Edellä mainittuja seikkoja lukuun ottamatta olemme talvehtineet hyvin. Syksy oli pitkä ja lämmin, talvi aika lyhyt, ja kevät tuli kohtuulliseen aikaan, muistaakseni. Puut riittivät. Vinolan eristys osoittautui paremmaksi kuin uskoimmekaan. Itse asiassa oli mielessä kirjoittaa puolivuotiskatsaus huhtikuun puolivälissä, mutta eipä tuota ehtinyt. Blogistan ei ole kiinnostanut, mutta jostain syystä olen jaksanut lukea kotimaista nykykirjallisuutta ja "löytänyt" monta hyvää tarinankertojaa: Katja Kettu (Kätilö, Piippuhylly, Surunkerääjä ja Hitsaaja), Tuomas Kyrö (Kerjäläinen ja jänis ja Tilkka), Jari Tervo (Ohrana, Myyrä ja Esikoinen, joista tosin viimeinen jäi kesken ja vain ensimmäinen tosiaan miellytti), ja nyt on meneillään Ulla-Lena Lundbergin Jää.
T menee syksyllä kouluun muttei suinkaan lähimpään kouluun, vaan lähikoulun etäisimpään yksikköön, jossa järjestetään "erittäin strukturoitua opetusta" sitä tarvitseville. Muuten on mennyt hienosti, terapiat sujuneet hyvin, ja olemme käyneet pari kertaa ratsastamassakin. Kukaan meillä ei ole kovin eläin- eikä varsinkaan hevosmielinen, mutta T on toistaiseksi innostunut puuhasta ja toimii ponien kanssa rauhallisesti ja keskittyneesti. Jatkamme siis, kunnes tilanne muuttuu.
Pientä sisustusta ja ehostelua on tapahtunut sisällä, mutta isommat projektit ovat vielä kesken, niistä lisää sitten myöhemmin, kunhan valmistuvat. Eniten on tapahtunut pihalla. Varsinkin Petri on raivannut ja siivonnut pihaa, toimittanut kärrykaupalla jätettä ja romua eri paikkoihin, eikä täällä ole enää lainkaan niin kaatopaikkamainen yleisvaikutelma kuin aiemmin. L leikkasi pensasaidat ja silputtu on kaikennäköistä oksaa ja risua. Hyvin ovat löytäneet paikkansa kateviljelmässä, josta pian kirjoitan erillisen merkinnän. Samoin kuin vuohenputkesta.
Meillä eloonjääneilläkin on ollut kiireitä: töitä, opiskelua, koulu- ja kuntoutusjärjestelyitä, reissuja, vieraita, väsymystä ja sairastelua. Edellä mainittuja seikkoja lukuun ottamatta olemme talvehtineet hyvin. Syksy oli pitkä ja lämmin, talvi aika lyhyt, ja kevät tuli kohtuulliseen aikaan, muistaakseni. Puut riittivät. Vinolan eristys osoittautui paremmaksi kuin uskoimmekaan. Itse asiassa oli mielessä kirjoittaa puolivuotiskatsaus huhtikuun puolivälissä, mutta eipä tuota ehtinyt. Blogistan ei ole kiinnostanut, mutta jostain syystä olen jaksanut lukea kotimaista nykykirjallisuutta ja "löytänyt" monta hyvää tarinankertojaa: Katja Kettu (Kätilö, Piippuhylly, Surunkerääjä ja Hitsaaja), Tuomas Kyrö (Kerjäläinen ja jänis ja Tilkka), Jari Tervo (Ohrana, Myyrä ja Esikoinen, joista tosin viimeinen jäi kesken ja vain ensimmäinen tosiaan miellytti), ja nyt on meneillään Ulla-Lena Lundbergin Jää.
T menee syksyllä kouluun muttei suinkaan lähimpään kouluun, vaan lähikoulun etäisimpään yksikköön, jossa järjestetään "erittäin strukturoitua opetusta" sitä tarvitseville. Muuten on mennyt hienosti, terapiat sujuneet hyvin, ja olemme käyneet pari kertaa ratsastamassakin. Kukaan meillä ei ole kovin eläin- eikä varsinkaan hevosmielinen, mutta T on toistaiseksi innostunut puuhasta ja toimii ponien kanssa rauhallisesti ja keskittyneesti. Jatkamme siis, kunnes tilanne muuttuu.
Pientä sisustusta ja ehostelua on tapahtunut sisällä, mutta isommat projektit ovat vielä kesken, niistä lisää sitten myöhemmin, kunhan valmistuvat. Eniten on tapahtunut pihalla. Varsinkin Petri on raivannut ja siivonnut pihaa, toimittanut kärrykaupalla jätettä ja romua eri paikkoihin, eikä täällä ole enää lainkaan niin kaatopaikkamainen yleisvaikutelma kuin aiemmin. L leikkasi pensasaidat ja silputtu on kaikennäköistä oksaa ja risua. Hyvin ovat löytäneet paikkansa kateviljelmässä, josta pian kirjoitan erillisen merkinnän. Samoin kuin vuohenputkesta.
tiistai 18. helmikuuta 2014
Geokysymys
Viime syyskuussa pyysin tarjouksen pohjatutkimuksesta kolmelta (3) paikalliselta geofirmalta, sain kaksi (2) vastausta, joista hyväksyin toisen. Työt luvattiin aloittaa viikon sisään ja tulokset "noin kuukauden kuluessa". Tuolloin ajattelimme, että tarvitsemme pohjatutkimuksen, jotta tiedämme josko ja miten talon painumiseen pitää suhtautua, eli uskallammeko ostaa Vinolaa.
TehtäväTuloksia ei tullut kauppapäivään mennessä, emmekä saaneet yrityksistä huolimatta firmasta ketään kiinni. Tontilla käytiin kairaamassa lokakuun alussa, kun kaupat oli jo tehty. Koko syksynä ei kuulunut mitään, ja koska asialla ei enää ollut kiire, se välillä unohtui ja välillä ajattelimme, että katsotaan piruuttamme, kuuluuko firmasta koskaan mitään. Ei kuulunut. Tammikuun puolivälissä lähetin tällaisen sähköpostin:
- työ tehdään Suomessa voimassa olevien määräysten mukaan (Euro-normit)
- visuaalinen tarkastelu (käynti paikalla)
- talon historia + arkistoselvitys sekä muiden perustietojen hankinta
- talon vinouden mittaus ja ympäristön vaaitus
- painokairauksia 4 pistettä ja 1 siipikairaus
- tulostus karttana ja leikkauksina
- raportti pohjaolosuhteista, nykytilanteesta ja suositus jatkotoimenpiteistä
10.9.2013 hyväksyin tarjouksenne pohjatutkimuksesta (tarjous tämän sähköpostin liitteenä). Tarjouksessa sanottiin töiden alkavan "noin viikon sisällä tilauksesta" (tilaus tehty 10.9.2013) ja "valmiiksi noin kuukaudessa". Puhelinkeskustelussa X.X:n kanssa 9.9.2013 ilmoitin, että pohjatutkimus tarvitaan kaupantekoa varten, kauppapäivä 30.9.2013.
Tiedustelin tutkimuksen valmistumista puhelimitse viikolla 38 jättäen myös soittopyynnön sekä sähköpostilla 23.9.2013 saamatta vastausta. Pihallamme käytiin kairaamassa vasta viikolla 40 (3 viikkoa tilauksen tekemisestä), eikä tuloksia tai yhteydenottoa ole tullut tähänkään mennessä (4 kuukautta tilauksen tekemisestä).
Viikon kuluttua tuli seuraavanlainen vastaus:Tarjouksessa tutkimuksen kiinteäksi kokonaishinnaksi ilmoitettiin X € (sis alv 24 %). Koska tutkimuksen aloitus- eikä valmistumisaikataulu ei ole toteutunut, emmekä voineet käyttää tutkimustietoja kaupantekoon 30.9.2013, mihin niitä ensisijaisesti tarvittiin, ettekä ole ottaneet yhteyttä asiaankuuluvalla tavalla, katsomme että tilauksemme on peruuntunut, eikä meille aiheudu siitä mitään kustannuksia.
Teimme maastotutkimukset syksyllä, mittauspäivämäärä 25.9.2013 ja kairauspäivämäärä 1.10.2013.Meillä on mittaus/vaaitus- ja kairaustulokset tulostettuina.Teillä on mahdollisuus lunastaa tutkimustiedot, joiden hinta on puolet sovitusta kokonaishinnasta. Geosuunnittelua kohteeseen ei ole tehty.
Olemmehan toki pieni asiakas verrattuna esim. jättifirmoihin, jotka teettävät kerrostaloalueiden geotutkimukset kyseisellä yrityksellä, mutta en näe mitään syytä, miksei pientäkin asiakasta voisi palvella asiallisesti. Ehkä rahaa tulee ovista ja ikkunoista niin, että tonnilla ei ole mitään väliä?
Sanottakoon varmuuden vuoksi, että yllä oleva yritys ei ole Geo-Master Oy, jonka toimitusjohtaja on entinen vuokraisäntämme ja mukava mies. :)
Sanottakoon varmuuden vuoksi, että yllä oleva yritys ei ole Geo-Master Oy, jonka toimitusjohtaja on entinen vuokraisäntämme ja mukava mies. :)
Salaoja- ja kellariremonttia ajatellen olisi hyvä, että meillä olisi nuo maaperätiedot. Puoletkin alkuperäisestä hinnasta on liikaa. Emme saa kuitenkaan vastaavia miltään geofirmalta tuloksia tuohon hintaan. Mitä tekisitte?
torstai 28. marraskuuta 2013
Pohdintaa asuinjärjestelyistä ja kellariremontista
Ennen muuttoa meillä oli epärealistinen haave päästä aloittamaan kellariremontti melkein heti, ainakin hakea rakennuslupaa ynnä muuta sellaista, johon aina menee aikaa ennen kuin saa haalarit niskaan.
Projekti ei ole edennyt yhtään. Tai olemme suosiolla lykänneet kellariremontin ensi kevääseen. Tosin kellarin käyttötarkoituksen eli sen, minkä alunperin piti olla aivan selvää, onkin nyt auki. Ennen muuttoa ajattelimme, että kellariin tehdään pieni miniasunto L:lle, joka on mielellään omissa oloissaan. Toisaalta Petrikin asuisi mielellään omissa oloissaan, joten ennen muuttoa tuosta tulevasta kellariasunnosta lähestulkoon kilpailtiin. :D
Nyt on kuitenkin käynyt niin, että L on asettunut siihen yläkerran huoneeseen, josta oli tarkoitus tulla minun huoneeni, ja minä olen siirtynyt olohuoneeseen asumaan. Se taas johtuu siitä, että nukkumisrytmini on sama kuin T:n (lastenhuone on olohuoneen vieressä). Nykyään T nukkuu erinomaisesti, ja yölliset heräilyt ovat aivan poikkeuksia, mutta nousemme aamuisin aikaisin. Vinolassa on niin hyvä äänieristys, etten yläkertaan (tai kellariin) kuulisi mahdollista itkua tai muuta heräilyä, ja itkuhälyttimen kanssa nukkuminen on omalla tavallaan hermostuttavaa: raksahtelua, havahtumista lapsen yskimiseen ja miettimistä, kuinka monta vuotta halpa itkuhälytin oikeastaan voi kestää. Miehet taas nukkuvat eri aikaan, joten on luontevaa, että he sijaitsevat yläkerrassa omissa huoneissaan, jolloin me varhain heräävät voimme aamulla toimia alakerrassa täydellä höyryllä.
Olohuone on määräytynyt minun valtakunnakseni jo senkin takia, että pystytän sinne hoitotilan. Saan aivan yksin päättää seinien ja verhojen väristä ja taulujen asettelusta: mahtavaa, ei yhtään kompromissia! Hoitohuoneeksi sisustaminen tosin ajankohtaistuu vasta joskus ensi vuoden puolella, koska nyt on sen verran muita töitä, opiskeluja ynnä hommia, ettei ehdi hoitaa kuin vanhoja asiakkaita, jos heitäkään. Seinät ja verhot ovat tällä hetkellä rauhoittavan vihreät, ja ensi viikolla saapuva vuodesohva on samaa väriä. Kyllä siitä vielä hieno tulee!
Takaisin kellariin. Se on aivan alkuperäinen kylmätila, jossa pitäisi tehdä aika isokin remontti, jotta siitä saadaan kelvollinen käyttötila. Ainakin tarpeen olisi komeroiden seinien avaaminen (timanttimies), jotta saadaan yksi iso (n. 25 m2?) huone kahden kopin ja epäkäytännöllisen L-kirjaimen muotoisen tilan sijaan. Sellaisena siitä olisi talon suurin yksittäinen huone. Kellarikoppien betoniseinät ovat tietysti osa talon rakennetta, eli jos niitä hajotettaisiin, joutuisi jättämään jonkinlaisen kantavan pylvään, jotta tönö pysyy kasassa.
Tässä on alkuperäinen rakennuspiirustus (v. 1946). Nykykellari on muuten ennallaan, paitsi että saunatila on jaettu kahtia löylyhuoneeksi ja suihkuhuoneeksi. Kantavat seinät ja kaikki muu olennainen on tällä hetkellä silti aivan samat kuin piirroksessakin.
Myös kunnollinen lämpöeristys ja lämmitysjärjestelmä (lattialämmitys?) olisi välttämätön, jotta kellarihuoneessa oikeasti pystyisi olemaan. Kun kyse on maan alla olevasta tilasta, on ilmanvaihto ja kosteusasiat huomioitava erityisen tarkasti, eikä siinä varmaan pääse mitenkään ihan helpolla tai halvalla. Lisäksi pitäisi ottaa huomioon talon vinous ja se, oikaistaanko sitä
joskus ja jos niin miten, tuleeko ulkopuolista lämpöeristystä ja niin
edelleen.
Toisaalta jahkailu kellariasiassa voi kääntyä eduksemme, jos ajatellaan sitä nyrkkisääntöä, että talossa kannattaa asua vuosi ennen suuria muutostöitä. Jos mahdumme elämään näin, kellarista saisi pienemmällä remontilla siistin verstastilan ompeluun, opiskeluun, piirtämiseen ja sellaiseen. Silloin se on enemmän satunnaisessa kuin jatkuvassa käytössä, eikä lämpötilankaan tarvitse olla yötäpäivää korkea.
Olen käsittänyt, että kellariremontti olisi yksinkertaisimmillaankin suunnilleen tällainen:
Lisätila kellarissa ei tietenkään ole elintärkeä, mutta se parantaisi hurjasti asumis- ja talonkäyttömukavuutta, kun voisin siirtää työpisteeni ruokapöydän äärestä jonnekin, missä ei joka kerta tarvitse raivata tavaroita pois, kun ruoka-aika lähestyy. Muutenkin saisin varmasti enemmän aikaan, jos voisi yhtäjaksoisesti keskittyä juttuihin, varsinkin jos tekee ihan ansiotöitä.
Projekti ei ole edennyt yhtään. Tai olemme suosiolla lykänneet kellariremontin ensi kevääseen. Tosin kellarin käyttötarkoituksen eli sen, minkä alunperin piti olla aivan selvää, onkin nyt auki. Ennen muuttoa ajattelimme, että kellariin tehdään pieni miniasunto L:lle, joka on mielellään omissa oloissaan. Toisaalta Petrikin asuisi mielellään omissa oloissaan, joten ennen muuttoa tuosta tulevasta kellariasunnosta lähestulkoon kilpailtiin. :D
Nyt on kuitenkin käynyt niin, että L on asettunut siihen yläkerran huoneeseen, josta oli tarkoitus tulla minun huoneeni, ja minä olen siirtynyt olohuoneeseen asumaan. Se taas johtuu siitä, että nukkumisrytmini on sama kuin T:n (lastenhuone on olohuoneen vieressä). Nykyään T nukkuu erinomaisesti, ja yölliset heräilyt ovat aivan poikkeuksia, mutta nousemme aamuisin aikaisin. Vinolassa on niin hyvä äänieristys, etten yläkertaan (tai kellariin) kuulisi mahdollista itkua tai muuta heräilyä, ja itkuhälyttimen kanssa nukkuminen on omalla tavallaan hermostuttavaa: raksahtelua, havahtumista lapsen yskimiseen ja miettimistä, kuinka monta vuotta halpa itkuhälytin oikeastaan voi kestää. Miehet taas nukkuvat eri aikaan, joten on luontevaa, että he sijaitsevat yläkerrassa omissa huoneissaan, jolloin me varhain heräävät voimme aamulla toimia alakerrassa täydellä höyryllä.
Olohuone on määräytynyt minun valtakunnakseni jo senkin takia, että pystytän sinne hoitotilan. Saan aivan yksin päättää seinien ja verhojen väristä ja taulujen asettelusta: mahtavaa, ei yhtään kompromissia! Hoitohuoneeksi sisustaminen tosin ajankohtaistuu vasta joskus ensi vuoden puolella, koska nyt on sen verran muita töitä, opiskeluja ynnä hommia, ettei ehdi hoitaa kuin vanhoja asiakkaita, jos heitäkään. Seinät ja verhot ovat tällä hetkellä rauhoittavan vihreät, ja ensi viikolla saapuva vuodesohva on samaa väriä. Kyllä siitä vielä hieno tulee!
Takaisin kellariin. Se on aivan alkuperäinen kylmätila, jossa pitäisi tehdä aika isokin remontti, jotta siitä saadaan kelvollinen käyttötila. Ainakin tarpeen olisi komeroiden seinien avaaminen (timanttimies), jotta saadaan yksi iso (n. 25 m2?) huone kahden kopin ja epäkäytännöllisen L-kirjaimen muotoisen tilan sijaan. Sellaisena siitä olisi talon suurin yksittäinen huone. Kellarikoppien betoniseinät ovat tietysti osa talon rakennetta, eli jos niitä hajotettaisiin, joutuisi jättämään jonkinlaisen kantavan pylvään, jotta tönö pysyy kasassa.
Tässä on alkuperäinen rakennuspiirustus (v. 1946). Nykykellari on muuten ennallaan, paitsi että saunatila on jaettu kahtia löylyhuoneeksi ja suihkuhuoneeksi. Kantavat seinät ja kaikki muu olennainen on tällä hetkellä silti aivan samat kuin piirroksessakin.
 |
| Klikkaamalla saat kuvan suuremmaksi. |
Toisaalta jahkailu kellariasiassa voi kääntyä eduksemme, jos ajatellaan sitä nyrkkisääntöä, että talossa kannattaa asua vuosi ennen suuria muutostöitä. Jos mahdumme elämään näin, kellarista saisi pienemmällä remontilla siistin verstastilan ompeluun, opiskeluun, piirtämiseen ja sellaiseen. Silloin se on enemmän satunnaisessa kuin jatkuvassa käytössä, eikä lämpötilankaan tarvitse olla yötäpäivää korkea.
Olen käsittänyt, että kellariremontti olisi yksinkertaisimmillaankin suunnilleen tällainen:
- väliseinien purkaminen (timanttimies)
- kellarikoppien oviaukkojen muuraaminen umpeen
- sähkötyöt (sähkömies)
- lattian ja seinien oikaisu
- lämpöeristys
- lattialämmityksen asentaminen
- pintatyöt, ovet ja ikkunat
Lisätila kellarissa ei tietenkään ole elintärkeä, mutta se parantaisi hurjasti asumis- ja talonkäyttömukavuutta, kun voisin siirtää työpisteeni ruokapöydän äärestä jonnekin, missä ei joka kerta tarvitse raivata tavaroita pois, kun ruoka-aika lähestyy. Muutenkin saisin varmasti enemmän aikaan, jos voisi yhtäjaksoisesti keskittyä juttuihin, varsinkin jos tekee ihan ansiotöitä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)