Maalattuun lattialautaan liimattu muovimatto

Yläkerran makuuhuoneen remontti osa 1b

Mitä tapahtuu, kun öljymaalilla maalattuun lautalattiaan liimataan muovimatto, ja jätetään hautumaan pariksikymmeneksi vuodeksi?

Ensinnäkään liima ei kuivu. Toiseksi liima liuottaa öljymaalia niin, että pigmentti vähitellen imeytyy muovimattoon. Seurauksena sekä lauta että matto ovat pilalla, ja muovin kiskominen irti on työlästä nyhräystä.

Liima änkeää itsensä myös lautojen väliin, mikä vaikeuttaa purkutyötä entisestään. Nopeimmaksi irrotusmenetelmäksi osoittautui kaarevien palojen leikkaaminen mattoveitsellä ja vanhanaikainen kiskominen hartiavoimin:

Paikoitellen maton irrottaminen rikkoi myös puun, ei ainoastaan maalin pinnan. Kapea, vinkkura lattialauta ei onneksi ollut museaalinen aarre, joten hyvillä mielin laitamme uuden tilalle.

Pohdintaa asuinjärjestelyistä ja kellariremontista

Ennen muuttoa meillä oli epärealistinen haave päästä aloittamaan kellariremontti melkein heti, ainakin hakea rakennuslupaa ynnä muuta sellaista, johon aina menee aikaa ennen kuin saa haalarit niskaan.

Projekti ei ole edennyt yhtään. Tai olemme suosiolla lykänneet kellariremontin ensi kevääseen. Tosin kellarin käyttötarkoituksen eli sen, minkä alunperin piti olla aivan selvää, onkin nyt auki. Ennen muuttoa ajattelimme, että kellariin tehdään pieni miniasunto L:lle, joka on mielellään omissa oloissaan. Toisaalta Petrikin asuisi mielellään omissa oloissaan, joten ennen muuttoa tuosta tulevasta kellariasunnosta lähestulkoon kilpailtiin. :D

Nyt on kuitenkin käynyt niin, että L on asettunut siihen yläkerran huoneeseen, josta oli tarkoitus tulla minun huoneeni, ja minä olen siirtynyt olohuoneeseen asumaan. Se taas johtuu siitä, että nukkumisrytmini on sama kuin T:n (lastenhuone on olohuoneen vieressä). Nykyään T nukkuu erinomaisesti, ja yölliset heräilyt ovat aivan poikkeuksia, mutta nousemme aamuisin aikaisin. Vinolassa on niin hyvä äänieristys, etten yläkertaan (tai kellariin) kuulisi mahdollista itkua tai muuta heräilyä, ja itkuhälyttimen kanssa nukkuminen on omalla tavallaan hermostuttavaa: raksahtelua, havahtumista lapsen yskimiseen ja miettimistä, kuinka monta vuotta halpa itkuhälytin oikeastaan voi kestää. Miehet taas nukkuvat eri aikaan, joten on luontevaa, että he sijaitsevat yläkerrassa omissa huoneissaan, jolloin me varhain heräävät voimme aamulla toimia alakerrassa täydellä höyryllä.

Olohuone on määräytynyt minun valtakunnakseni jo senkin takia, että pystytän sinne hoitotilan. Saan aivan yksin päättää seinien ja verhojen väristä ja taulujen asettelusta: mahtavaa, ei yhtään kompromissia! Hoitohuoneeksi sisustaminen tosin ajankohtaistuu vasta joskus ensi vuoden puolella, koska nyt on sen verran muita töitä, opiskeluja ynnä hommia, ettei ehdi hoitaa kuin vanhoja asiakkaita, jos heitäkään. Seinät ja verhot ovat tällä hetkellä rauhoittavan vihreät, ja ensi viikolla saapuva vuodesohva on samaa väriä. Kyllä siitä vielä hieno tulee!

Takaisin kellariin. Se on aivan alkuperäinen kylmätila, jossa pitäisi tehdä aika isokin remontti, jotta siitä saadaan kelvollinen käyttötila. Ainakin tarpeen olisi komeroiden seinien avaaminen (timanttimies), jotta saadaan yksi iso (n. 25 m2?) huone kahden kopin ja epäkäytännöllisen L-kirjaimen muotoisen tilan sijaan. Sellaisena siitä olisi talon suurin yksittäinen huone. Kellarikoppien betoniseinät ovat tietysti osa talon rakennetta, eli jos niitä hajotettaisiin, joutuisi jättämään jonkinlaisen kantavan pylvään, jotta tönö pysyy kasassa.

Tässä on alkuperäinen rakennuspiirustus (v. 1946). Nykykellari on muuten ennallaan, paitsi että saunatila on jaettu kahtia löylyhuoneeksi ja suihkuhuoneeksi. Kantavat seinät ja kaikki muu olennainen on tällä hetkellä silti aivan samat kuin piirroksessakin.

Klikkaamalla saat kuvan suuremmaksi.

Myös kunnollinen lämpöeristys ja lämmitysjärjestelmä (lattialämmitys?) olisi välttämätön, jotta kellarihuoneessa oikeasti pystyisi olemaan. Kun kyse on maan alla olevasta tilasta, on ilmanvaihto ja kosteusasiat huomioitava erityisen tarkasti, eikä siinä varmaan pääse mitenkään ihan helpolla tai halvalla. Lisäksi pitäisi ottaa huomioon talon vinous ja se, oikaistaanko sitä joskus ja jos niin miten, tuleeko ulkopuolista lämpöeristystä ja niin edelleen.

Toisaalta jahkailu kellariasiassa voi kääntyä eduksemme, jos ajatellaan sitä nyrkkisääntöä, että talossa kannattaa asua vuosi ennen suuria muutostöitä. Jos mahdumme elämään näin, kellarista saisi pienemmällä remontilla siistin verstastilan ompeluun, opiskeluun, piirtämiseen ja sellaiseen. Silloin se on enemmän satunnaisessa kuin jatkuvassa käytössä, eikä lämpötilankaan tarvitse olla yötäpäivää korkea.

Olen käsittänyt, että kellariremontti olisi yksinkertaisimmillaankin suunnilleen tällainen:

• väliseinien purkaminen (timanttimies)
• kellarikoppien oviaukkojen muuraaminen umpeen
• sähkötyöt (sähkömies)
• lattian ja seinien oikaisu
• lämpöeristys
• lattialämmityksen asentaminen
• pintatyöt, ovet ja ikkunat

Rakennuslupaa olisi haettava, koska tilan käyttötarkoitus muuttuu, ja kantaviin rakenteisiin puututaan.

Lisätila kellarissa ei tietenkään ole elintärkeä, mutta se parantaisi hurjasti asumis- ja talonkäyttömukavuutta, kun voisin siirtää työpisteeni ruokapöydän äärestä jonnekin, missä ei joka kerta tarvitse raivata tavaroita pois, kun ruoka-aika lähestyy. Muutenkin saisin varmasti enemmän aikaan, jos voisi yhtäjaksoisesti keskittyä juttuihin, varsinkin jos tekee ihan ansiotöitä.

Operaatio takkanurkka

Vanhan avotakan purkaminen ja kamiinan asentaminen tilalle oli ensimmäinen varsinainen rakennusprojektimme Vinolassa.

Alkuperäisistä rakennuspiirustuksista (1946) ei selviä, millainen tulisija lohuoneen nurkassa oli mutta 1970-luvulla se kuitenkin purettiin, ja tilalle rakennettiin avotakka. Ilmeisesti muutos johtui tuolloin siitä, että sähkökäyttöiset ilmakiertopatterit olivat lyöneet itsensä läpi, puulämmitystä pidettiin vanhanaikaisena, ja avotakka oli trendikäs. Oli syy mikä tahansa, avotakka on lämmityksen kannalta täysin tehoton: se ei lämmitä, koska melkein kaikki lämpö menee hormiin (vrt. nuotio), ja se vaatii palaakseen niin paljon ilmaa, että se vetää huoneeseen kylmää ilmaa enemmän kuin mitä se ehtii lämmittää. Lisäksi takka oli mielestämme ruma (ehkä jälkipolvet harmittelevat, että tylysti purimme sen, vaikka se edusti niin kauniisti 70-lukua...)

Purku oli helppoa -- joskin hirveän pölyistä ja sotkuista -- ihan vain moskan ja kivitaltan kanssa. Valmista tuli muutamassa tunnissa. Naiivisti ajattelin, että homma on itse purkaminen, sitten vain seinälle tehdään jotain, ja alusta laatoitetaan, ja kamiina asennetaan paikalleen. Opin tässä projektissa tärkeän remontointiin kuuluvan perusasian: aina menee paljon enemmän aikaa ja rahaa kuin on ajatellut, ja väliin tulee niin monta ylimääräistä työvaihetta, ettei olisi koskaan uskonutkaan.

Purettu takkanurkka nimittäin näytti tältä:

Kuva 1. Nurkka heti purkamisen jälkeen. Kuva 2. Lähikuva horminsuusta. Kuva 3. Ilmanottoaukko takan alla.
Kuva 4. Hormiaukkoa korjattu tulimassalla. Kuva 5. Ilmanottoaukko puhdistettuna.

Nurkan seinät ja lattia piti ensin jyrsiä ja sitten tasoittaa, mihin toi haasteensa talon vinous. Onneksi Lassi otti hoitaakseen tämän homman. Siihen tarvittiinkin sitten paljon sellaisia työkaluja, joita meillä ei (silloin vielä) ollut omasta takaa.

Kuva 1. Nurkka jyrsitty lukuun ottamatta muhkuraista, nokista kulmaa. Noen jättäminen kostautui myöhemmin.
Kuva 2. Laminaatin sahaaminen muotoonsa pyörösahalla, puukkosaha osoittautui myös tarpeelliseksi.
Kuva 3. Ilmanottoaukko tukittu uretaanivaahdolla, laastilaatikossa sekoitettuna Tiilitasoite 5000:ta.
Kuva 4. Seinä tasoitettu kahteen kertaan.
Kuva 5. Hormiaukon viimeistelyä, puinen ohjuri oli välttämätön.

Lattian kohdalla piti miettiä, oikaiseeko vatupassin vai talon vinouden mukaan. Toivottavaa olisi, ettei tulisi sellaista vinoa vaikutelmaa, vaikka todellisuudessa kaikki olisikin vinossa. Jos taloa joskus oikaistaan tai lattiat koolataan, olisi ärsyttävää jos sen jälkeen kaikki aiemmin tehty törröttäisi vinksin vonksin.

Takkanurkan pohja on noin metrin kanttiinsa.
Alin nurkka vaati täytttöä reiluhkon kolme senttimetriä.

Lattiavalu tehty. Seinän ja lattian välissä solumuovia ajamassa liikuntasauman virkaa.
Liikuntasauma myös valun alla, vaikka näin pienessä projektissa olisi nämä voinut jättää tekemättäkin.
Alla ohjuripuut joita pitää paikallaan laastisäkki.

Sitten vasta pääsin vihdoin niihin hommiin, joita olin odottanut jo pitkään: rappaamaan seinän ja laatoittamaan lattian. Jäljelle jäänyt noki erikoisella tavalla puski itsensä läpi (keltaisia läiskiä) täyterappauksesta, ja seinä piti lopulta vielä maalata. Laatoittaminen oli yllättävän helppoa ja mukavaa, vaikka alustan vinous ja laattakuvion moninaisuus vaatikin ehkä tavallista enemmän keskittymistä. Käytin Vinolan pihalta löytyneitä laattoja, ja lopputuloksesta tuli meidän mielestämme ihan harmoninen.

Lassi ja Petri asensivat kamiinan paikalleen, ja se onkin ollut käytössä siitä lähtien, mutta se onkin sitten jo toisen blogitekstin paikka.

Voihan laminaatti!

Maailmassa on sellainenkin ilmiö kuin laminaattilattia! Jotenkin olen aina luullut, että on olemassa puulattioita, betoni-, kivi- tai kaakelilattioita ja sitten sellaisia muovimattoja, jotka asennetaan puulattian päälle silloin kun se on liian huonossa kunnossa. Laminaattia on kuitenkin vaikka missä. Sitä mainostetaan Turun Sanomien etusivullakin harva se päivä. Väri- ja kuviovalikoima on loputon. Sen sanotaan olevan halpaa, ja varmaankin siitä syystä se valikoituu erityisesti vuokra-asuntojen ja julkisten tilojen lattiamateriaaliksi.

Laminaatin etuja:

• halpa hinta
• helppo asentaa
• kestää kulutusta
• näyttää paremmalta kuin muovimatto

 Laminaatin haittapuolia:

• ei hengitä yhtään
• ei kestä vettä
• muovisen oloinen
• vaurioituessaan menee surkeaksi
• vaatii oman pesuaineensa ollakseen helppohoitoinen
• liukas kuin fan

Vinolassa on laminaattia kaikissa monen huoneen seinissä ja katossa sekä kaikkien kuivatilojen lattioissa paitsi Petrin huoneessa ja portaikossa. Tässä alakerran eteistä, kellarinoven vierestä:

Eksoottisin paikka, mistä laminaattia löysimme, oli kellarissa sijaitseva entinen puuvarasto. Haju oli melkoisen ummehtunut, puutavara pääosin polttokelvotonta, ja Lassi purkikin lattian ensimmäisen viikon aikana. Tässä ensiluokkaisesti tiivistynyttä kosteutta juuri ulos kannetusta palasta:

Asuintiloissa aminaatti on asennettu 2000-luvulla suoraan vanhan lattian päälle, ilmeisimmin kynnysten poistamisen ja muiden invamuutosten yhteydessä. Onhan se sileä ja kestää pyörätuolilla rullailua mennen tullen. Tässä näkyy hyvin lattian kerroksellisuus, paljastui avotakkaa purkaessa:

Lattian, seinien ja kattojen hengittämättömyys tuntuu tietenkin vähän ankealta, mutta toivoaksemme se ei ole niin suuri ongelma, kun talo on muuten aika ilmava. Toki mielellämme ajan saatossa revimme muovit pois ja otamme esiin alkuperäisen laudan.

Laminaatti ei kestä vettä. Onneksi emme ole kovin innokkaita luuttuamaan märällä (mitä oivallisin kasvualusta bakteereille), joten ei tuota ongelmaa mopata "vain" nihkeällä. Harmillisinta on meidän kannaltamme ylenmääräinen kastumiselta varjeleminen: lattialle saisi mennä vettä, tai jos menee, se pitäisi heti paikalla pyyhkiä. Ehkä perheessämme ollaan veden kanssa tekemisissä keskimääräistä enemmän, sillä täällä vaikuttaa pian kuusi vuotta täyttävä henkilö, jonka erityiskiinnostuksen kohde on vesi kaikissa muodoissaan: tiskaaminen, hanat, suihkut, kastelukannut, letkut, lavuaarit, altaat, viemärit jne. Lattia kastuu usein ja vieläpä hyvin monella eri tavalla. Tiskipöytä on aivan erityisen vaaralle altis ympäristö, samoin vessan edustat. Ruokailuhuonekaan ei ole mikään kuiva tila, siellähän juodaan ja syödään. Itse asiassa mihin tahansa laminaattilattiaiseen tilaan voi milloin tahansa suihkun jälkeen rynnätä niin, että perään jää vain vana lätäköitä.

Kun laminaatti kerran on kastunut, se näyttää surkealta, eikä sitä voi enää mitenkään korjata muuten kuin vaihtamalla.

Toisaalta on ideaalista, että täällä on vielä parin vuoden ajan lattia, jolla ei ole juurikaan väliä. Lätäköitä syntyy, mutta toivomme suurimman roiskutteluinnon jäävän alaluokilla. Sitä ennen emme todennäköisesti edes ehtisi ja jaksaisi lattioita uusia.