Yläkerran makuuhuoneen remontti osa 1: 1990-luvun ratkaisujen purkaminen

Molempia yläkerran makuuhuoneita oli 1990-luvulla laajennettu kylmälle vintille, ja lisäeristys ja materiaalivalinnat muutenkin jättivät hieman kysymisen varaa.

Alunperin tarkoituksenani oli poistaa laminaatti vinokatosta ja laipiosta sekä muovimatto lattiasta, korvata ne jollain fiksummalla ja kaunistaa huone maalaamalla seinäpaneelit. Lisäksi huoneessa on vanhan hellahuoneen jäljiltä syvennys, josta on tarkoitus tehdä vaatehuone.

Oi ne hyvät suunnitelmat! Jo laminaatin irrotus paljasti lisäeristyksen ongelmat, ja koko seinä jouduttiin avaamaan vesikaton alapintaan asti. Kuten kuvista näkyy, 100 mm lasivilla oli aseteltu suoraan suoraan vesikaton alapintaa vasten ilman mitään rakoja. Osa villasta oli mustaa, valumajälkiä näkyi, mutta ihme kyllä ei haissut homeelta, eivätkä rakenteet olleet lahoja. Villa oli aseteltu niin hatarasti, että ehkä kosteus oli jotenkin mönkinyt eristeiden raoista tiehensä?

Vasemmalla näkyy sisimpänä laminaatti ja sen alla koolaus ja tervapaperi.
Oikealta paljastuu tervapaperin alta lasivilla, joka on suoraan kiinnivesikaton alapinnassa.

Takaseinän paneelikin piti purkaa, koska suora seinä oli lisäeristetty samalla tavalla.

Paneloinnin alla siis koolaus, tervapaperi,
lasivilla ja vanha ilmasulkupahvi.

Esiin tuli myös ikkuna, jonka ympärillä kipsilevyä ja erittäin mustunutta
lasivillaa, ja niiden alla lautaa vasten vanha ilmasulkukartonki.
Ikkunasta oikealla laudoitus, jonka takana n. 100 mm väli ilman eristettä.

Vaurioitakin löytyi, nimenomaan yllä oikealla olevan laudoituksen takaa. Alin lauta oli järsitty, samoin toiseksi nurkimmainen tuki oli yläpäästä vähän pehmeä. Ikkunan alla oleva tolppa oli hauras. Vaihdetaan tai tuetaan. Koko rakenteen idea jäi hämäräksi, ehkä oli vain iskenyt laiskuus, ja siihen oli jätetty kajoamatta? Joka tapauksessa nurkasta käytännössä puuttui se villakerros, joka ikkunan ympärillä ja vasemmalla puolella oli.

Tupajumi rouskinut?

Sisäkatto purettiin vähän myöhemmin, se ei tuottanut sen enempää päänvaivaa kuin yllätyksiään.

Sisäkatto vasemmalta oikealle: alimpana laudoitus, sen päällä pinkopahvi,
sitten eristeenä styroksi ja päällimmäisenä laminaatti.

Tarvitaan siis uusi lisäeristys ilmarakoineen ja turvallisine materiaaleineen, jokin sopiva pintamateriaali, ja loppu onkin sitten enää vain sisustusta! Paitsi päätyseinän tsekkaus ja kylmän sivuvintin ilmankierron varmistaminen... Ikkunan kohtalo on vielä auki, toisaalta huvittaisi pitää se siinä lisävaloa antamassa, toisaalta taas se lisää vetoa, koko ikkuna pitäisi entisöidä (aaagh!), ja sängyn sijoittaminen ikkunan alle on vähän niin ja näin.

Pakkasjuttuja

Turussakin on vihdoin talvi, siis oikea sellainen. Se tuli tällä kertaa viidessä päivässä tammikuun toisella viikolla. Aamulukemat: pe 10.1.2014 plussaa, la 11.1. -2 °C, su 12.1. -9 °C, ma 13.1. -13 °C, ti 14.1. -17 °C. Olimme toki pohtineet talon toimintaa pakkasilla, eikä hirveän suuria yllätyksiä tullut.

Suureksi iloksemme Vinolassa asuintilojen ikkunat pysyvät täysin kuivina ja jäättöminä toisin kuin edellisessä asunnossamme, jossa pakkasilla joka-aamuinen rutiini oli käydä ne läpi rätin kanssa. Noita aikoja emme kaipaa. Sen sijaan täysin eristämättömän kuistin ikkunat näyttävät tältä:

 
Ilmalämpöpumppu oli erinomainen pitkäksi venähtäneen syksyn aikana, kun öisinkin oli joulukuussa usein jopa + 6°C. Nyt pakkasilla se hurisee koko ajan eli toimii paljon energiatehottomammin, joskin tietysti lämmittää vielä (tätä kirjoittaessa on -15 °C). Alakerrassa emme ole edes käyttäneet muita sähköisiä lisälämmönlähteitä, tosin juuri äsken Petri laittoi päälle pienen vanhan patterin, joka on eteisessä kellarinoven vieressä. Puuta on tähän saakka kulunut yllättävän vähän, kun joulukuussa lämmitimme alakerran kakluunia vain noin joka toinen päivä ja olohuoneen kamiinaa ruoka- ja pyykinkuivaustarpeen mukaan. Yläkerrassa Petri on lämmittänyt oman huoneensa kakluunin päivittäin, ja L on todennut, ettei vanha ilmakiertopatteri riitä pitämään toista yläkerran huonetta lämpimänä. Uudet, öljytäytteiset patterit on tilattu, tosin niiden tilaamisesta puhuttiin jo marraskuussa, mutta meillä tunnetusti kaikki aina kestää.

Suurin ongelma on nyt kuistin ja portaikon välinen ovi, joka on jonkinlainen moderni lämpöovi, joka ei kuitenkaan pidä tarpeeksi. L eristi pielet jo syksyllä, ja tilanne helpottui paljon. Portaikossa on 90-luvulla tehty lisäeristys (SPU), mutta ovi fuskaa niin paljon, että kylmä pääsee sisään, eikä portaikossa ole lämmönlähdettä. Kamiinalla lämmittäessämme pidämme eteisen ja portaikon välistä ovea auki, koska kamiina paahtaa aivan tajuttomasti, mutta ovi pitäisi eristää tai hankkia oikea ulko-ovi. RMT-foorumilla muutkin ovat tuskailleet vanhojen ovien kanssa. Juuri nyt pakkasten vaaniessa (jatkuuko tätä kaksi viikkoa vai kaksi kuukautta?) kannattanee raahata eteiseen patteri ja laittaa ovenhankinta vireille.

Kellari on autenttiset eristämätön, ja siellä lämpötila laski pakkasten alettua heti turhan lähelle nollaa. Asensimme hillokellarista löytyneet siirrettävät nestetäytteiset sähköpatterit (= vanhat rohjot) lämmittämään teknisenä tilana palvelevaa saunan pukuhuonetta ja kellarikäytävää (putket menevät sen kautta yläkertaan). Nyt lämpötila käytävän katossa on +9 °C, pukuhuoneen seinämittarissa +8 °C ja lattiatasossa +7 °C.

Näillä mennään siis ja nautitaan (?) talvesta, paitsi ulkona öisin töitä tekevä Petri. Taitoimme muuten eilen T:n kanssa päiväkotitaipaleen kävellen sekä aamulla että illalla. Matka on noin 3 km. Pakkasta oli -17 °C. Päiväkodissa oli päätetty pitää kovan pakkasen takia sisäpäivä, joten hyvä sikälikin, että T sai ulkoilua aamulla tunnin ja iltapäivällä puolitoista. Kertaakaan hän ei valittanut, mutta olimmekin pukeutuneita villaan yltä päältä, ja huopatossuissa jalat pysyivät lämpiminä ja askel oli kevyt.

Y niin kuin yläpohja

L tutkii hormia.

Olen oppinut 'vintin' sijaan käyttämään tekniseltä kalskahtavaa sanaa 'yläpohja', jolla tarkoitetaan Wikipedian mukaan (mitään muuta lähdettähän ei nykyään enää ole...) "rakennuksen ylimmän kerroksen yläpuolisen rakenteen ja vesikaton muodostamaa rakennusosaa". Eli siis vinttiä tai ullakkoa.

Vaikka valumisjälkiä laudassa näkyy,
on puu silti ihan kovaa.

Aiemmin mainitsin, että lumi oli irrottanut lapetikkaat pari vuotta sitten, ja samalla oli tullut pari pientä repeämää peltiin. L paikkasi reiät silikonilla. Ilmeisesti vaurio ei yltänyt aluskatteeseen saakka, sillä pahoja valumisjälkiä ei ollut. Vastuuttomat uudet talonomistajat eivät heti ensi töikseen sännänneet tutkimaan yläpohjaa kunnolla vaan lykkäsivät hommaa joulukuulle. Muutaman pikaisen vilkaisun ja nuuhkaisun jäljiltäkin siellä olisi voinut vaania vaikka mitä. Onneksi ei kuitenkaan vaaninut,vaan kaikki näyttää juuri sellaiselta kuin rintamamiestalon vintiltä voi odottaa: kuorilautainen sisävuoraus, sahanpurua, sanomalehteä ja törröttäviä nauloja, pölyä, roskaa ja ahtautta. Yläpohja ei ole kenenkään mielipaikka, vaikka T onkin ollut tavattoman kiinnostunut keskelle seinää sijoitetusta luukusta, jonka voi avata, niin muutaman kurkistuksen jälkeen edes tehnyt mieli kiivetä tikkaita ylös.

Ammattikirjallisuudessa ja eristemainoksissa tosiseikkana ilmoitetaan, että talon lämpöhävikistä suurin osa (60 %) karkaa yläpohjasta. Sen eristäminen siis olisi tärkeämpää kuin seinien, ja sijoitus kuulemma maksaa itsensä takaisin jo neljässä tai viidessä vuodessa (riippuen tietenkin lämmityskustannuksista). Nyt eristeenä on sahanpurua, jonka päälle voisi lisätä sahanpurua tai puhaltaa puukuituvillaa kuten tässä Suomelan artikkelissa. Edelleen sanotaan, että eristekerroksen pitäisi nykysuositusten mukaan olla 400 mm, kun se usein jää 150 - 250 milliin. Vinolan vintillä purukerroksen paksuus on 280 mm. Lisäämisen varaa siis olisi, joskaa tilanne ei ole varsinaisesti paha.

1990-luvulla uusittu suihkuhuone kellarissa

Kellarin suihkuhuone on näillä näkymin Vinolan ilmeisin riskipaikka, paristakin syystä. Ei ole tietoa, onko pesuhuonetta käytetty aikoinaan haurailla tiivisteillä niin, että vesi on päässyt valumaan rakenteisiin, vai ovatko eristeet pettäneet talon ollessa jo tyhjillään (3 - 4 viime vuotta). Kuitenkaan siellä sen enempää kuin muuallakaan kellarissa ei haise homeelta tai ummehtuneelta, ei kuivana eikä märkänä, joten kovin huolestuneita emme (vielä) ole. Mitenkään sietämättömän näköinenkään tila ei ole, joten sen kanssa voi aivan hyvin elää.

Lokakuu 2013. Suihkuhuone ennen yhtäkään
toimenpidettä. Kuva suurenee klikkaamalla.

Silikonieristeet lattianrajassa olivat haurastuneet, ja ennen ensimmäistä käyttökertaa raaputimme ne pois ja spruuttasimme uudet tilalle (tarkemmin sanottuna L raaputti ja spruuttasi; verbin passiivimuodolla on helppo siirtää kunnia kirjoittajalle siltä, jolle se oikeasti kuuluu).

 

Satunnainen kohta vanhaa "eristystä".
Kuva suurenee klikkaamalla.

Huolestuneisuus keskuudessamme on kuitenkin kohonnut parikymmentä prosenttia sen jälkeen, kun L porasi reiät suihkuhyllykköä varten, ja vastaan tuli eristevillaa. Sisältä katsoen järjestys on oletettavasti: kaakeli, vesieriste (???), gyproc-levy, koolaus, villa, ties mitä yllätyksiä, perusmuuri, bitumisively, maa. Tuosta "kaksinkertaisesta vesieristyksestä" seuraa se, että välissä olevat rakenteet eivät kastuttuaan pääse kuivumaan. Nämä ovat päätelmiä, asia täytyy tutkia jossain vaiheessa.

1990-luvulla toteutettu jako merkattuna
pohjapiirrokseen.

Jokseenkin iso remontti saattaa siis tulla eteen. Pitäisi purkaa kaikki pinnat perusmuuriin saakka, ja tutkia sen kunto. Jos perusmuuri on terve, ei ole suurta hätää; sitten vain rakennetaan kaikki nätisti ja oikeaoppisesti niin, että kosteus menee oikeaan paikkaan. Jos taas ei, niin... tuota... kuivataan vauriota jokunen kuukausi, ja sen jälkeen rakennetaan kaikki nätisti ja oikeaoppisesti kuten edellä. Kun lisäksi vielä ottaa huomioon talon painumisen, tulevan salaojituksen ja mahdollisen myöhemmän oikaisuoperaation, nousee käsi pakostakin rapsuttamaan päälakea.

Kaakeliseinän taakse on myös jäänyt kaksi ikkunaa. Hirveän tarpeellisia ne eivät tietenkään suihkutilassa ole, ja pahasti vanhoista ikkunoista pääsee lämpökin karkaamaan, mutta ehkä niiden esiin ottamista voisi harkita.

Kun lattia on kokonaan auki, olisi helppo samalla asentaa lattialämmitys. Tällä hetkellä lattia on jäätävä, enkä nyt liioittele paljonkaan. Pukuhuoneen lämpötila on näin nollakeleilläkin 10 astetta, joten voi arvata, kuinka paljon kylmää lattia hohkaa. Kun kiukaassa on ollut tuli koko saunakierroksen ajan, lämpötila pukuhuoneessa on noussut yhden (1) asteen. L kokeili nuohoojan käynnin jälkeen pukuhuoneen porinmattia, ja ankaran lämmityksen jälkeen lämpötila nousi neljä (4) astetta.

Lukijaa ei varmaan yllätä, että tähän hätään emme suihkuhuonetta ehdi, jaksa ja pysty uusimaan, joten se on ajankohtainen aikaisintaan keväällä tai kesällä. Tosin tätä menoa ensi kesälle on kertynyt useampikin isohko projekti, joten katsotaan sitten, mitä tehdään ja missä järjestyksessä.

Pohdintaa asuinjärjestelyistä ja kellariremontista

Ennen muuttoa meillä oli epärealistinen haave päästä aloittamaan kellariremontti melkein heti, ainakin hakea rakennuslupaa ynnä muuta sellaista, johon aina menee aikaa ennen kuin saa haalarit niskaan.

Projekti ei ole edennyt yhtään. Tai olemme suosiolla lykänneet kellariremontin ensi kevääseen. Tosin kellarin käyttötarkoituksen eli sen, minkä alunperin piti olla aivan selvää, onkin nyt auki. Ennen muuttoa ajattelimme, että kellariin tehdään pieni miniasunto L:lle, joka on mielellään omissa oloissaan. Toisaalta Petrikin asuisi mielellään omissa oloissaan, joten ennen muuttoa tuosta tulevasta kellariasunnosta lähestulkoon kilpailtiin. :D

Nyt on kuitenkin käynyt niin, että L on asettunut siihen yläkerran huoneeseen, josta oli tarkoitus tulla minun huoneeni, ja minä olen siirtynyt olohuoneeseen asumaan. Se taas johtuu siitä, että nukkumisrytmini on sama kuin T:n (lastenhuone on olohuoneen vieressä). Nykyään T nukkuu erinomaisesti, ja yölliset heräilyt ovat aivan poikkeuksia, mutta nousemme aamuisin aikaisin. Vinolassa on niin hyvä äänieristys, etten yläkertaan (tai kellariin) kuulisi mahdollista itkua tai muuta heräilyä, ja itkuhälyttimen kanssa nukkuminen on omalla tavallaan hermostuttavaa: raksahtelua, havahtumista lapsen yskimiseen ja miettimistä, kuinka monta vuotta halpa itkuhälytin oikeastaan voi kestää. Miehet taas nukkuvat eri aikaan, joten on luontevaa, että he sijaitsevat yläkerrassa omissa huoneissaan, jolloin me varhain heräävät voimme aamulla toimia alakerrassa täydellä höyryllä.

Olohuone on määräytynyt minun valtakunnakseni jo senkin takia, että pystytän sinne hoitotilan. Saan aivan yksin päättää seinien ja verhojen väristä ja taulujen asettelusta: mahtavaa, ei yhtään kompromissia! Hoitohuoneeksi sisustaminen tosin ajankohtaistuu vasta joskus ensi vuoden puolella, koska nyt on sen verran muita töitä, opiskeluja ynnä hommia, ettei ehdi hoitaa kuin vanhoja asiakkaita, jos heitäkään. Seinät ja verhot ovat tällä hetkellä rauhoittavan vihreät, ja ensi viikolla saapuva vuodesohva on samaa väriä. Kyllä siitä vielä hieno tulee!

Takaisin kellariin. Se on aivan alkuperäinen kylmätila, jossa pitäisi tehdä aika isokin remontti, jotta siitä saadaan kelvollinen käyttötila. Ainakin tarpeen olisi komeroiden seinien avaaminen (timanttimies), jotta saadaan yksi iso (n. 25 m2?) huone kahden kopin ja epäkäytännöllisen L-kirjaimen muotoisen tilan sijaan. Sellaisena siitä olisi talon suurin yksittäinen huone. Kellarikoppien betoniseinät ovat tietysti osa talon rakennetta, eli jos niitä hajotettaisiin, joutuisi jättämään jonkinlaisen kantavan pylvään, jotta tönö pysyy kasassa.

Tässä on alkuperäinen rakennuspiirustus (v. 1946). Nykykellari on muuten ennallaan, paitsi että saunatila on jaettu kahtia löylyhuoneeksi ja suihkuhuoneeksi. Kantavat seinät ja kaikki muu olennainen on tällä hetkellä silti aivan samat kuin piirroksessakin.

Klikkaamalla saat kuvan suuremmaksi.

Myös kunnollinen lämpöeristys ja lämmitysjärjestelmä (lattialämmitys?) olisi välttämätön, jotta kellarihuoneessa oikeasti pystyisi olemaan. Kun kyse on maan alla olevasta tilasta, on ilmanvaihto ja kosteusasiat huomioitava erityisen tarkasti, eikä siinä varmaan pääse mitenkään ihan helpolla tai halvalla. Lisäksi pitäisi ottaa huomioon talon vinous ja se, oikaistaanko sitä joskus ja jos niin miten, tuleeko ulkopuolista lämpöeristystä ja niin edelleen.

Toisaalta jahkailu kellariasiassa voi kääntyä eduksemme, jos ajatellaan sitä nyrkkisääntöä, että talossa kannattaa asua vuosi ennen suuria muutostöitä. Jos mahdumme elämään näin, kellarista saisi pienemmällä remontilla siistin verstastilan ompeluun, opiskeluun, piirtämiseen ja sellaiseen. Silloin se on enemmän satunnaisessa kuin jatkuvassa käytössä, eikä lämpötilankaan tarvitse olla yötäpäivää korkea.

Olen käsittänyt, että kellariremontti olisi yksinkertaisimmillaankin suunnilleen tällainen:

• väliseinien purkaminen (timanttimies)
• kellarikoppien oviaukkojen muuraaminen umpeen
• sähkötyöt (sähkömies)
• lattian ja seinien oikaisu
• lämpöeristys
• lattialämmityksen asentaminen
• pintatyöt, ovet ja ikkunat

Rakennuslupaa olisi haettava, koska tilan käyttötarkoitus muuttuu, ja kantaviin rakenteisiin puututaan.

Lisätila kellarissa ei tietenkään ole elintärkeä, mutta se parantaisi hurjasti asumis- ja talonkäyttömukavuutta, kun voisin siirtää työpisteeni ruokapöydän äärestä jonnekin, missä ei joka kerta tarvitse raivata tavaroita pois, kun ruoka-aika lähestyy. Muutenkin saisin varmasti enemmän aikaan, jos voisi yhtäjaksoisesti keskittyä juttuihin, varsinkin jos tekee ihan ansiotöitä.

Pieniä ja keskipieniä yllätyksiä

Tiedossa ennen muuttoa:

• Lumi irrottanut lapetikkaat ja pultit repineet kattopeltiin pari reikää, joista vesi valuu (toivottavasti asiallisesti asennetun) välikatteen päälle ja täten pois. Asian huomasi isäni, joka Vinolan pihalla vieraillessamme lähes ensi töikseen kiipesi katolle (irrallisia tikkaita pitkin). Asiasta huomautti myös naapuri, jonka pihalta vaurio näkyy erittäin selvästi. Nuohooja ei mene katolle, jos tikkaat eivät ole kunnolla kiinni.
     Toimenpiteet: Vanhojen tikkaiden poisto, uusien hankinta ja asennus. Reikien paikkaus. Kustannukset: tikas ja asennussarja 170 €.

Nämä paljastuivat Vinolassa ensimmäisten viikkojen aikana:

• Ymmärsimme välittäjän puheista, että nuohooja oli käynyt Vinolassa. Tulkinta oli toiveikas ja naiivi eikä perustunut tarkkaan tiedusteluun, sillä kävi ilmi, että nuohooja oli hyvinkin käynyt -- vuonna 2009! Kauhistuimme, sillä olimme iloisesti lämmittäneet kakluuneja ja kiuastakin pari kertaa. Käytössä olevat tulipesät tulee lain mukaan nuohota vuosittain. Onneksi nuohooja tuli pian, ja nyt voimme lämmittää hyvillä mielin. Samalla selvisi, että savupiipun suu on murentunut, ja tiiliä puuttuu siinä määrin, että se saattaa haitata vetoa.
     Toimenpiteet: Kutsuttava muurari korjaamaan savupiippu. Samalla kannattaa hankkia hatut piipun päälle. Kustannukset: arvio 600 - 800 €?
  

• Asuntoesitteessä ja muissa tiedoissa mainittiin pesukoneliitäntä saunan pesuhuoneessa. Siellä sellainen olikin. Se, mikä puuttui, oli poistoliitäntä. Lähin viemäri oli 1,5 m päässä (keskellä saunan ja pesuhuoneen välistä oviaukkoa) siten, että välissä on yksi ovi (tai vaihtoehtoisesti saunan seinä).
     Toimenpiteet: Siirrettiin pesukoneliitäntä alakerran vessaan suihkun tilalle. Samalla jouduin sanomaan hyvästit toiveelle, että pystyisin vihdoin pesämään naamani lavuaarin päällä lyömättä päätäni mihinkään...

• Asuntoa ostaessamme mainittiin, että siinä on kolme suihkutilaa, joista kaksi on vessassa ja yksi on saunan suihkuhuone. Vaikkei meillä olekaan tarvetta niille kaikille, niin ostaja olettaisi, että kaikki suihkutilat olisivat käyttökelpoisia eivätkä nimellisiä. Alakerran suihkusekoittimen asennuksesta puuttui tiivistys kokonaan (hamppu + kitti / putkiteippi), mistä syystä siitä ilmeisesti oli kytketty vedet pois kokonaan. L:n asiaa tutkiessa vettä pursusi liitinten välistä. Lattiakaato olisi ohjannut vedet eteisen lattialle, sillä viemäri on vessan korkeimmalla kohdalla -- siitäkin huolimatta että talo on kallellaan lattiakaivon suuntaan. Suihkutiloissa oli myös esitteen mukaan lattialämmitys, todellisuudessa vain yhdessä oli.
     Toimenpiteet: Suihkusekoittimen poistaminen, lämminvesirasian tulppaus, kylmävesirasiaan pesukoneliitäntä. Tilalle pesukone, kuten edellä todettiin. Kellarin pesukonekulmarasian tulppaus. Kustannukset: 2 kpl messinkihattuja à 3,05 €, yhteensä 6,10 €.

• Asuntoesitteessä markkinoitiin uusittuja putkistoja. Osa putkista onkin komposiittia, osa perinteistä kuparia, ja viemäri on vaihdettu valurautaisesta muoviseen. Uutta ovat siis putket, kooltaan varsin kirjavat, mutta ammattitaitoa ei ole asentajalta ilmeisesti edellytetty rahtustakaan. Putket on vedetty mielivaltaisia reittejä pitkin, eikä läpivientejä ole tehty asianmukaisesti. Putkia ei myöskään ole eristetty edes välttävästi kylmässä kellaritilassa, mutta yritetty on -- tästä todisteena muutama silputtu eriste saavissa ja jokunen putkienkin ympärillä.  Seurauksena kuuma vesi on entistä viipyvämpää sorttia, mutta tämä ongelma oli jo hiipinyt tietoisuuteen esittelytilaisuudessa.
     Toimenpiteet: Putkistojen eristäminen. Kustannukset: arvio 200 - 300 €?

Teknisenä apuna tämän blogitekstin kirjoittamisessa oli L.

Alustavia remonttisuunnitelmia

Kaikenlaisia talon rakenteisiin liittyviä projekteja on tiedossa nyt tai lähivuosina. Nyt emme siis puhu seinien maalaamisesta tai vessan kaakelien väristä vaan "tylsistä äijäjutuista".

Talon oikaiseminen tai nostaminen. Vinola on rakennettu savimaalle, joka on kovasti kokoon puristuvaa materiaalia. Yhdeltä nurkaltaan talo on painunut yli 20 cm, kahdelta hieman vähemmän. Vinoumaa ei onneksi ole talon sivulla yli yhtä senttiä per metri, eli sinänsä painuminen ei ole aiheuttanut vaurioita, etenkin kun perustuksia on vahvistettu 1990-luvulla. Sisällä vinouden huomaa (tuntuu kuin olisi Vekkulassa), ja vaikka sen voisi korjata lattioiden koolauksella, olisi oikaisu ja lisäpainumisen estäminen silti vähintäänkin järkevää.  Talon voi oikaista tai nostaa ainakin kolmella tavalla: polymeeripilarilla, polyuretaanilla tai perinteisellä paalutuksella. Pohjatutkimukset ovat parhaillaan käynnissä, ja niiden pohjalta sitten mietimme sopivinta ratkaisua.

Hulevesijärjestelmä. Salaojat, kellarikerroksen eristys ulkopuolelta ja kaikki sen sellainen, joka johtaa sade- ja sulamisvedet sinne, minne ne kuuluvatkin.

Kellarikerroksen muuttaminen asuttavaksi. Tämä operaatio on osittain riippuvainen kahden edellisen kohdan toteuttamisesta, tai ainakaan kellarin eristyksen pitäisi toimia yhteen ulkopuolisen eristyksen kanssa.

Lämpöeristys. Tässä lähdettäneen liikkeelle lämpökameratutkimuksesta, jonka pitäisi paljastaa pahimmat vuotokohdat. Olettaa sopii, että eristeet ovat painuneet, ja kaikenlaista fuskua löytyy.

Ulkopinnan uusiminen. Rappauksen uusiminen perinteisin menetelmin vaikuttaa melkoisen työläältä mutta mielenkiintoiselta projektilta. Ensiksi pitää tosin selvittää, mitä kaikkea seinälle on vuosikymmenten saatossa tehty. Kiitos vielä rappausinfoista, Nea! :)

Sauna- ja kylpytilat. Kuisti. Piharakennukset. Nämä ovat jo mukavuusosastoa! ;)

Unohdinko jotain? L voi varmaan täydentää, jos toivorikkaasti jätin listalta jotain olennaista pois.