Yläkerran makuuhuoneen remontti osa 1: 1990-luvun ratkaisujen purkaminen

Molempia yläkerran makuuhuoneita oli 1990-luvulla laajennettu kylmälle vintille, ja lisäeristys ja materiaalivalinnat muutenkin jättivät hieman kysymisen varaa.

Alunperin tarkoituksenani oli poistaa laminaatti vinokatosta ja laipiosta sekä muovimatto lattiasta, korvata ne jollain fiksummalla ja kaunistaa huone maalaamalla seinäpaneelit. Lisäksi huoneessa on vanhan hellahuoneen jäljiltä syvennys, josta on tarkoitus tehdä vaatehuone.

Oi ne hyvät suunnitelmat! Jo laminaatin irrotus paljasti lisäeristyksen ongelmat, ja koko seinä jouduttiin avaamaan vesikaton alapintaan asti. Kuten kuvista näkyy, 100 mm lasivilla oli aseteltu suoraan suoraan vesikaton alapintaa vasten ilman mitään rakoja. Osa villasta oli mustaa, valumajälkiä näkyi, mutta ihme kyllä ei haissut homeelta, eivätkä rakenteet olleet lahoja. Villa oli aseteltu niin hatarasti, että ehkä kosteus oli jotenkin mönkinyt eristeiden raoista tiehensä?

Vasemmalla näkyy sisimpänä laminaatti ja sen alla koolaus ja tervapaperi.
Oikealta paljastuu tervapaperin alta lasivilla, joka on suoraan kiinnivesikaton alapinnassa.

Takaseinän paneelikin piti purkaa, koska suora seinä oli lisäeristetty samalla tavalla.

Paneloinnin alla siis koolaus, tervapaperi,
lasivilla ja vanha ilmasulkupahvi.

Esiin tuli myös ikkuna, jonka ympärillä kipsilevyä ja erittäin mustunutta
lasivillaa, ja niiden alla lautaa vasten vanha ilmasulkukartonki.
Ikkunasta oikealla laudoitus, jonka takana n. 100 mm väli ilman eristettä.

Vaurioitakin löytyi, nimenomaan yllä oikealla olevan laudoituksen takaa. Alin lauta oli järsitty, samoin toiseksi nurkimmainen tuki oli yläpäästä vähän pehmeä. Ikkunan alla oleva tolppa oli hauras. Vaihdetaan tai tuetaan. Koko rakenteen idea jäi hämäräksi, ehkä oli vain iskenyt laiskuus, ja siihen oli jätetty kajoamatta? Joka tapauksessa nurkasta käytännössä puuttui se villakerros, joka ikkunan ympärillä ja vasemmalla puolella oli.

Tupajumi rouskinut?

Sisäkatto purettiin vähän myöhemmin, se ei tuottanut sen enempää päänvaivaa kuin yllätyksiään.

Sisäkatto vasemmalta oikealle: alimpana laudoitus, sen päällä pinkopahvi,
sitten eristeenä styroksi ja päällimmäisenä laminaatti.

Tarvitaan siis uusi lisäeristys ilmarakoineen ja turvallisine materiaaleineen, jokin sopiva pintamateriaali, ja loppu onkin sitten enää vain sisustusta! Paitsi päätyseinän tsekkaus ja kylmän sivuvintin ilmankierron varmistaminen... Ikkunan kohtalo on vielä auki, toisaalta huvittaisi pitää se siinä lisävaloa antamassa, toisaalta taas se lisää vetoa, koko ikkuna pitäisi entisöidä (aaagh!), ja sängyn sijoittaminen ikkunan alle on vähän niin ja näin.

Hengittää, ei hengitä, hengittää, ei hengitä...

Painovoimaisesti ilmastoidun talon pitäisi hengittää joka puolelta. Meillä ei taatusti hengitä. Lisäeristyksessä on käytetty SPU-levyä, ja kaikki lattiat ja useimmat seinä- ja kattopinnat ovat laminaattia tai muovia (paitsi mäntypaneelit).

Älä korjaa ehjää ja toimivaa. Nuo SPU- ja laminaattityöt ovat vielä ihan kunnossa. Mitä nyt SPU-levyjen välejä ei ole tiivistetty, mikä on hengittävyyden kannalta hyvä asia. Laminaatit ovat sieltä täältä vähän käpristyneet ja naarmuuntuneet, mutta niistä päätimme jo kauan sitten, että antaa olla ainakin T:n leikki-iän. Meillä ei haise, eikä ole tunkkaista. Tietääkseni. Oman talon hajuun on tietysti niin tottunut, ettei huomaa vaikka täällä olisikin lievä tunkkainen perushaju. Muutama tarkkanenäinen ulkopuolinen henkilö on kyllä väittänyt, että perustuoksu on neutraalin raikas. Ainakin toistaiseksi.

Jos hengittämättömät materiaalit häiritsevät, on vika korvien välissä, eikö?

Remonttijärjestys on kutakuinkin seuraava, tämän vuoden osalta siis:

• isot: salaojat; kellarin remontoiminen työhuonekuntoon (öhhh...)
• pienet: savupiippu ja kaikenlaista sellaista silppua, jota en jaksa edes mainita

Lattiat, sisäseinät ja -katot saavat siis odottaa. Haaveilen kuitenkin siitä, että tuon laminaatti- ja muovikerroksen alta saisi esiin alkuperäisen laudan, ja miltä se näyttäisi hiottuna ja maalattuna tai petsattuna. Seinien hengittävyydestä taas on turha puhua niin kauan, kuin sitä SPU:ta on siellä välissä. Pitäisikö se sitten samassa rysyssä vaihtaa vaikka puukuitulevyyn? Oli miten oli, asia ei todellakaan ole ajankohtainen. Kun siihen sitten noin viiden (tai kymmenen) vuoden päästä ryhdytään, on laminaatti ikääntynytkin siinä välissä sen verran, että luultavasti se jo sen takia pitää vaihtaa, ja ehkä lisäeristyksen toimivuudestakin on enemmän tietoa.

Parhaassa tapauksessa emme edes ryhdy remontteihin, vaan elämme toisenkin vuoden näillä samoilla, ja sitten ehkä kolmannen... Onhan sitä ennenkin röttelöissä asuttu ja hyvin on voitu!

Voihan laminaatti!

Maailmassa on sellainenkin ilmiö kuin laminaattilattia! Jotenkin olen aina luullut, että on olemassa puulattioita, betoni-, kivi- tai kaakelilattioita ja sitten sellaisia muovimattoja, jotka asennetaan puulattian päälle silloin kun se on liian huonossa kunnossa. Laminaattia on kuitenkin vaikka missä. Sitä mainostetaan Turun Sanomien etusivullakin harva se päivä. Väri- ja kuviovalikoima on loputon. Sen sanotaan olevan halpaa, ja varmaankin siitä syystä se valikoituu erityisesti vuokra-asuntojen ja julkisten tilojen lattiamateriaaliksi.

Laminaatin etuja:

• halpa hinta
• helppo asentaa
• kestää kulutusta
• näyttää paremmalta kuin muovimatto

 Laminaatin haittapuolia:

• ei hengitä yhtään
• ei kestä vettä
• muovisen oloinen
• vaurioituessaan menee surkeaksi
• vaatii oman pesuaineensa ollakseen helppohoitoinen
• liukas kuin fan

Vinolassa on laminaattia kaikissa monen huoneen seinissä ja katossa sekä kaikkien kuivatilojen lattioissa paitsi Petrin huoneessa ja portaikossa. Tässä alakerran eteistä, kellarinoven vierestä:

Eksoottisin paikka, mistä laminaattia löysimme, oli kellarissa sijaitseva entinen puuvarasto. Haju oli melkoisen ummehtunut, puutavara pääosin polttokelvotonta, ja Lassi purkikin lattian ensimmäisen viikon aikana. Tässä ensiluokkaisesti tiivistynyttä kosteutta juuri ulos kannetusta palasta:

Asuintiloissa aminaatti on asennettu 2000-luvulla suoraan vanhan lattian päälle, ilmeisimmin kynnysten poistamisen ja muiden invamuutosten yhteydessä. Onhan se sileä ja kestää pyörätuolilla rullailua mennen tullen. Tässä näkyy hyvin lattian kerroksellisuus, paljastui avotakkaa purkaessa:

Lattian, seinien ja kattojen hengittämättömyys tuntuu tietenkin vähän ankealta, mutta toivoaksemme se ei ole niin suuri ongelma, kun talo on muuten aika ilmava. Toki mielellämme ajan saatossa revimme muovit pois ja otamme esiin alkuperäisen laudan.

Laminaatti ei kestä vettä. Onneksi emme ole kovin innokkaita luuttuamaan märällä (mitä oivallisin kasvualusta bakteereille), joten ei tuota ongelmaa mopata "vain" nihkeällä. Harmillisinta on meidän kannaltamme ylenmääräinen kastumiselta varjeleminen: lattialle saisi mennä vettä, tai jos menee, se pitäisi heti paikalla pyyhkiä. Ehkä perheessämme ollaan veden kanssa tekemisissä keskimääräistä enemmän, sillä täällä vaikuttaa pian kuusi vuotta täyttävä henkilö, jonka erityiskiinnostuksen kohde on vesi kaikissa muodoissaan: tiskaaminen, hanat, suihkut, kastelukannut, letkut, lavuaarit, altaat, viemärit jne. Lattia kastuu usein ja vieläpä hyvin monella eri tavalla. Tiskipöytä on aivan erityisen vaaralle altis ympäristö, samoin vessan edustat. Ruokailuhuonekaan ei ole mikään kuiva tila, siellähän juodaan ja syödään. Itse asiassa mihin tahansa laminaattilattiaiseen tilaan voi milloin tahansa suihkun jälkeen rynnätä niin, että perään jää vain vana lätäköitä.

Kun laminaatti kerran on kastunut, se näyttää surkealta, eikä sitä voi enää mitenkään korjata muuten kuin vaihtamalla.

Toisaalta on ideaalista, että täällä on vielä parin vuoden ajan lattia, jolla ei ole juurikaan väliä. Lätäköitä syntyy, mutta toivomme suurimman roiskutteluinnon jäävän alaluokilla. Sitä ennen emme todennäköisesti edes ehtisi ja jaksaisi lattioita uusia.