Yläpohjan terveyden syy selvillä!

Yläpohjan melko summittaisen tutkimisen jälkeen 2014 tammikuussa totesimme, ettei vaurioita ole, purua on riittävästi (tosin lisääkin voisi tuoda), ja että vaikkei tuuletusräppänoitä ole, ilma pääsee selvästi poistumaan jostakin. Lisättäköön vielä, että talossa on 2000-luvun alussa uusittu peltikatto.

Tänään varmistin ilmanpoistumistiet todella yksinkertaisella menetelmällä: mennään yläpohjaan kirkkaana päivänä, sammutetaan lamppu, annetaan silmien tottua pimeään, katsellaan tarkasti joka puolelle eri kulmista. Yhtäkkiä alkaakin erottua useita minimaalisia rakoja!

Pihanpuoleiseen päätyyn oli jostain syystä joskus porattu noin sentin reikä, mutta muuten raot olivat päätykolmion ja katon liitoksessa sekä lisähormin läpiviennin kohdalla. Kyse ei siis ole isoista koloista, vaan useista parin millin raoista, joista juuri ja juuri näkyy valoa. Erityisesti läpivientikohdan tutkin tarkasti vaurioiden varalta, mutta ei siitä ainakaan sillä tavalla näytä tulevan vettä sisään, etteikö se menisi myös ulos. Putken juuri oli aivan kuiva ja kasvustoton, vaikka sanomalehdessä näkyikin valumajälkiä. Tuuletusventtiilien asennus ei siis ole tarpeen, koska yläpohja tuulettuu ilmankin. Tosin olisihan se jotenkin hienompaa ja siistimpää, kun olisi samanlaiset räppänät kuin naapureilla. Sitten kun joskus teemme rappaukselle jotain, voi kyllä laittaa samalla ne venttiilit, niin näytämme aikaamme seuraavilta.

Eristeestä eli sahanpurusta vielä: Sitä on vajaa 30 cm kerros, joissain paikoissa huomattavasti enemmän, seinien ja piipun vierellä vähemmän. Ja kyllä se tosiaan on lapioitu sinne perinteisesti eli ihan aluskatteeseen kiinni. Kaivoin tuuletusraon alakatteen rajaan, ja tilanne näkyy havainnollisesti alla olevista kuvista.

Yläkuvassa näkyvät yläpohjan purut yläkerran huoneesta katsottuna.
Tähän kohti siis johtaa vinokaton tuuletusraon yläpää.
Alakuvassa on sama kohta yläpohjasta käsin.

Yläkerran makuuhuoneen remontti osa 1: 1990-luvun ratkaisujen purkaminen

Molempia yläkerran makuuhuoneita oli 1990-luvulla laajennettu kylmälle vintille, ja lisäeristys ja materiaalivalinnat muutenkin jättivät hieman kysymisen varaa.

Alunperin tarkoituksenani oli poistaa laminaatti vinokatosta ja laipiosta sekä muovimatto lattiasta, korvata ne jollain fiksummalla ja kaunistaa huone maalaamalla seinäpaneelit. Lisäksi huoneessa on vanhan hellahuoneen jäljiltä syvennys, josta on tarkoitus tehdä vaatehuone.

Oi ne hyvät suunnitelmat! Jo laminaatin irrotus paljasti lisäeristyksen ongelmat, ja koko seinä jouduttiin avaamaan vesikaton alapintaan asti. Kuten kuvista näkyy, 100 mm lasivilla oli aseteltu suoraan suoraan vesikaton alapintaa vasten ilman mitään rakoja. Osa villasta oli mustaa, valumajälkiä näkyi, mutta ihme kyllä ei haissut homeelta, eivätkä rakenteet olleet lahoja. Villa oli aseteltu niin hatarasti, että ehkä kosteus oli jotenkin mönkinyt eristeiden raoista tiehensä?

Vasemmalla näkyy sisimpänä laminaatti ja sen alla koolaus ja tervapaperi.
Oikealta paljastuu tervapaperin alta lasivilla, joka on suoraan kiinnivesikaton alapinnassa.

Takaseinän paneelikin piti purkaa, koska suora seinä oli lisäeristetty samalla tavalla.

Paneloinnin alla siis koolaus, tervapaperi,
lasivilla ja vanha ilmasulkupahvi.

Esiin tuli myös ikkuna, jonka ympärillä kipsilevyä ja erittäin mustunutta
lasivillaa, ja niiden alla lautaa vasten vanha ilmasulkukartonki.
Ikkunasta oikealla laudoitus, jonka takana n. 100 mm väli ilman eristettä.

Vaurioitakin löytyi, nimenomaan yllä oikealla olevan laudoituksen takaa. Alin lauta oli järsitty, samoin toiseksi nurkimmainen tuki oli yläpäästä vähän pehmeä. Ikkunan alla oleva tolppa oli hauras. Vaihdetaan tai tuetaan. Koko rakenteen idea jäi hämäräksi, ehkä oli vain iskenyt laiskuus, ja siihen oli jätetty kajoamatta? Joka tapauksessa nurkasta käytännössä puuttui se villakerros, joka ikkunan ympärillä ja vasemmalla puolella oli.

Tupajumi rouskinut?

Sisäkatto purettiin vähän myöhemmin, se ei tuottanut sen enempää päänvaivaa kuin yllätyksiään.

Sisäkatto vasemmalta oikealle: alimpana laudoitus, sen päällä pinkopahvi,
sitten eristeenä styroksi ja päällimmäisenä laminaatti.

Tarvitaan siis uusi lisäeristys ilmarakoineen ja turvallisine materiaaleineen, jokin sopiva pintamateriaali, ja loppu onkin sitten enää vain sisustusta! Paitsi päätyseinän tsekkaus ja kylmän sivuvintin ilmankierron varmistaminen... Ikkunan kohtalo on vielä auki, toisaalta huvittaisi pitää se siinä lisävaloa antamassa, toisaalta taas se lisää vetoa, koko ikkuna pitäisi entisöidä (aaagh!), ja sängyn sijoittaminen ikkunan alle on vähän niin ja näin.

Miksei meillä ole jyrsijöitä nurkissa?

Missä ovat kaikki myyrät, hiiret ja rotat? Eikö niiden pitäisi tunkea sisään pienistäkin koloista sinne, missä on lämmintä, kuivaa, pesätarpeita ja ruokaa?

Vuosi sitten siivosimme talon perinpohjaisesti, eikä missään, edes kellarissa, tullut vastaan tuholaisten jätöksiä. Varastoimme kellariin soseita ja hunajaa, mutta nekin saivat olla rauhassa. Naapurit vahvistivat asian: heilläkään ei ole parinkymmenen vuoden aikana koskaan ollut riesaa jyrsijöistä.

Oravia, noita sympaattisia pitkähäntäisiä rottia sen sijaan on riittämiin. Alkukesästä Lassin huoneen yläpuolella kävi niin hirveä räminä, että piti käydä tarkistamassa yläpohja, etteivät ne pesi siellä. Ilmeisesti niinkin kevyistä eläimistä (poikaset) lähtee mahdoton töminä, kun ne kisaavat räystäskourussa ja katolla.

En lainkaan kaipaa myyriä ja muita, ja on kiva ettei tarvitse ajatella niiden häätämistä. Mutta ihmettelen, mikseivät ne asu rintamamiestalojen kellareissa ja ullakoilla. Kyllä minä asuisin, jos olisin tuhojyrsijä.

Y niin kuin yläpohja

L tutkii hormia.

Olen oppinut 'vintin' sijaan käyttämään tekniseltä kalskahtavaa sanaa 'yläpohja', jolla tarkoitetaan Wikipedian mukaan (mitään muuta lähdettähän ei nykyään enää ole...) "rakennuksen ylimmän kerroksen yläpuolisen rakenteen ja vesikaton muodostamaa rakennusosaa". Eli siis vinttiä tai ullakkoa.

Vaikka valumisjälkiä laudassa näkyy,
on puu silti ihan kovaa.

Aiemmin mainitsin, että lumi oli irrottanut lapetikkaat pari vuotta sitten, ja samalla oli tullut pari pientä repeämää peltiin. L paikkasi reiät silikonilla. Ilmeisesti vaurio ei yltänyt aluskatteeseen saakka, sillä pahoja valumisjälkiä ei ollut. Vastuuttomat uudet talonomistajat eivät heti ensi töikseen sännänneet tutkimaan yläpohjaa kunnolla vaan lykkäsivät hommaa joulukuulle. Muutaman pikaisen vilkaisun ja nuuhkaisun jäljiltäkin siellä olisi voinut vaania vaikka mitä. Onneksi ei kuitenkaan vaaninut,vaan kaikki näyttää juuri sellaiselta kuin rintamamiestalon vintiltä voi odottaa: kuorilautainen sisävuoraus, sahanpurua, sanomalehteä ja törröttäviä nauloja, pölyä, roskaa ja ahtautta. Yläpohja ei ole kenenkään mielipaikka, vaikka T onkin ollut tavattoman kiinnostunut keskelle seinää sijoitetusta luukusta, jonka voi avata, niin muutaman kurkistuksen jälkeen edes tehnyt mieli kiivetä tikkaita ylös.

Ammattikirjallisuudessa ja eristemainoksissa tosiseikkana ilmoitetaan, että talon lämpöhävikistä suurin osa (60 %) karkaa yläpohjasta. Sen eristäminen siis olisi tärkeämpää kuin seinien, ja sijoitus kuulemma maksaa itsensä takaisin jo neljässä tai viidessä vuodessa (riippuen tietenkin lämmityskustannuksista). Nyt eristeenä on sahanpurua, jonka päälle voisi lisätä sahanpurua tai puhaltaa puukuituvillaa kuten tässä Suomelan artikkelissa. Edelleen sanotaan, että eristekerroksen pitäisi nykysuositusten mukaan olla 400 mm, kun se usein jää 150 - 250 milliin. Vinolan vintillä purukerroksen paksuus on 280 mm. Lisäämisen varaa siis olisi, joskaa tilanne ei ole varsinaisesti paha.