Operaatio takkanurkka

Vanhan avotakan purkaminen ja kamiinan asentaminen tilalle oli ensimmäinen varsinainen rakennusprojektimme Vinolassa.

Alkuperäisistä rakennuspiirustuksista (1946) ei selviä, millainen tulisija lohuoneen nurkassa oli mutta 1970-luvulla se kuitenkin purettiin, ja tilalle rakennettiin avotakka. Ilmeisesti muutos johtui tuolloin siitä, että sähkökäyttöiset ilmakiertopatterit olivat lyöneet itsensä läpi, puulämmitystä pidettiin vanhanaikaisena, ja avotakka oli trendikäs. Oli syy mikä tahansa, avotakka on lämmityksen kannalta täysin tehoton: se ei lämmitä, koska melkein kaikki lämpö menee hormiin (vrt. nuotio), ja se vaatii palaakseen niin paljon ilmaa, että se vetää huoneeseen kylmää ilmaa enemmän kuin mitä se ehtii lämmittää. Lisäksi takka oli mielestämme ruma (ehkä jälkipolvet harmittelevat, että tylysti purimme sen, vaikka se edusti niin kauniisti 70-lukua...)

Purku oli helppoa -- joskin hirveän pölyistä ja sotkuista -- ihan vain moskan ja kivitaltan kanssa. Valmista tuli muutamassa tunnissa. Naiivisti ajattelin, että homma on itse purkaminen, sitten vain seinälle tehdään jotain, ja alusta laatoitetaan, ja kamiina asennetaan paikalleen. Opin tässä projektissa tärkeän remontointiin kuuluvan perusasian: aina menee paljon enemmän aikaa ja rahaa kuin on ajatellut, ja väliin tulee niin monta ylimääräistä työvaihetta, ettei olisi koskaan uskonutkaan.

Purettu takkanurkka nimittäin näytti tältä:

Kuva 1. Nurkka heti purkamisen jälkeen. Kuva 2. Lähikuva horminsuusta. Kuva 3. Ilmanottoaukko takan alla.
Kuva 4. Hormiaukkoa korjattu tulimassalla. Kuva 5. Ilmanottoaukko puhdistettuna.

Nurkan seinät ja lattia piti ensin jyrsiä ja sitten tasoittaa, mihin toi haasteensa talon vinous. Onneksi Lassi otti hoitaakseen tämän homman. Siihen tarvittiinkin sitten paljon sellaisia työkaluja, joita meillä ei (silloin vielä) ollut omasta takaa.

Kuva 1. Nurkka jyrsitty lukuun ottamatta muhkuraista, nokista kulmaa. Noen jättäminen kostautui myöhemmin.
Kuva 2. Laminaatin sahaaminen muotoonsa pyörösahalla, puukkosaha osoittautui myös tarpeelliseksi.
Kuva 3. Ilmanottoaukko tukittu uretaanivaahdolla, laastilaatikossa sekoitettuna Tiilitasoite 5000:ta.
Kuva 4. Seinä tasoitettu kahteen kertaan.
Kuva 5. Hormiaukon viimeistelyä, puinen ohjuri oli välttämätön.

Lattian kohdalla piti miettiä, oikaiseeko vatupassin vai talon vinouden mukaan. Toivottavaa olisi, ettei tulisi sellaista vinoa vaikutelmaa, vaikka todellisuudessa kaikki olisikin vinossa. Jos taloa joskus oikaistaan tai lattiat koolataan, olisi ärsyttävää jos sen jälkeen kaikki aiemmin tehty törröttäisi vinksin vonksin.

Takkanurkan pohja on noin metrin kanttiinsa.
Alin nurkka vaati täytttöä reiluhkon kolme senttimetriä.

Lattiavalu tehty. Seinän ja lattian välissä solumuovia ajamassa liikuntasauman virkaa.
Liikuntasauma myös valun alla, vaikka näin pienessä projektissa olisi nämä voinut jättää tekemättäkin.
Alla ohjuripuut joita pitää paikallaan laastisäkki.

Sitten vasta pääsin vihdoin niihin hommiin, joita olin odottanut jo pitkään: rappaamaan seinän ja laatoittamaan lattian. Jäljelle jäänyt noki erikoisella tavalla puski itsensä läpi (keltaisia läiskiä) täyterappauksesta, ja seinä piti lopulta vielä maalata. Laatoittaminen oli yllättävän helppoa ja mukavaa, vaikka alustan vinous ja laattakuvion moninaisuus vaatikin ehkä tavallista enemmän keskittymistä. Käytin Vinolan pihalta löytyneitä laattoja, ja lopputuloksesta tuli meidän mielestämme ihan harmoninen.

Lassi ja Petri asensivat kamiinan paikalleen, ja se onkin ollut käytössä siitä lähtien, mutta se onkin sitten jo toisen blogitekstin paikka.

Alustavia remonttisuunnitelmia

Kaikenlaisia talon rakenteisiin liittyviä projekteja on tiedossa nyt tai lähivuosina. Nyt emme siis puhu seinien maalaamisesta tai vessan kaakelien väristä vaan "tylsistä äijäjutuista".

Talon oikaiseminen tai nostaminen. Vinola on rakennettu savimaalle, joka on kovasti kokoon puristuvaa materiaalia. Yhdeltä nurkaltaan talo on painunut yli 20 cm, kahdelta hieman vähemmän. Vinoumaa ei onneksi ole talon sivulla yli yhtä senttiä per metri, eli sinänsä painuminen ei ole aiheuttanut vaurioita, etenkin kun perustuksia on vahvistettu 1990-luvulla. Sisällä vinouden huomaa (tuntuu kuin olisi Vekkulassa), ja vaikka sen voisi korjata lattioiden koolauksella, olisi oikaisu ja lisäpainumisen estäminen silti vähintäänkin järkevää.  Talon voi oikaista tai nostaa ainakin kolmella tavalla: polymeeripilarilla, polyuretaanilla tai perinteisellä paalutuksella. Pohjatutkimukset ovat parhaillaan käynnissä, ja niiden pohjalta sitten mietimme sopivinta ratkaisua.

Hulevesijärjestelmä. Salaojat, kellarikerroksen eristys ulkopuolelta ja kaikki sen sellainen, joka johtaa sade- ja sulamisvedet sinne, minne ne kuuluvatkin.

Kellarikerroksen muuttaminen asuttavaksi. Tämä operaatio on osittain riippuvainen kahden edellisen kohdan toteuttamisesta, tai ainakaan kellarin eristyksen pitäisi toimia yhteen ulkopuolisen eristyksen kanssa.

Lämpöeristys. Tässä lähdettäneen liikkeelle lämpökameratutkimuksesta, jonka pitäisi paljastaa pahimmat vuotokohdat. Olettaa sopii, että eristeet ovat painuneet, ja kaikenlaista fuskua löytyy.

Ulkopinnan uusiminen. Rappauksen uusiminen perinteisin menetelmin vaikuttaa melkoisen työläältä mutta mielenkiintoiselta projektilta. Ensiksi pitää tosin selvittää, mitä kaikkea seinälle on vuosikymmenten saatossa tehty. Kiitos vielä rappausinfoista, Nea! :)

Sauna- ja kylpytilat. Kuisti. Piharakennukset. Nämä ovat jo mukavuusosastoa! ;)

Unohdinko jotain? L voi varmaan täydentää, jos toivorikkaasti jätin listalta jotain olennaista pois.