Miksei meillä ole jyrsijöitä nurkissa?

Missä ovat kaikki myyrät, hiiret ja rotat? Eikö niiden pitäisi tunkea sisään pienistäkin koloista sinne, missä on lämmintä, kuivaa, pesätarpeita ja ruokaa?

Vuosi sitten siivosimme talon perinpohjaisesti, eikä missään, edes kellarissa, tullut vastaan tuholaisten jätöksiä. Varastoimme kellariin soseita ja hunajaa, mutta nekin saivat olla rauhassa. Naapurit vahvistivat asian: heilläkään ei ole parinkymmenen vuoden aikana koskaan ollut riesaa jyrsijöistä.

Oravia, noita sympaattisia pitkähäntäisiä rottia sen sijaan on riittämiin. Alkukesästä Lassin huoneen yläpuolella kävi niin hirveä räminä, että piti käydä tarkistamassa yläpohja, etteivät ne pesi siellä. Ilmeisesti niinkin kevyistä eläimistä (poikaset) lähtee mahdoton töminä, kun ne kisaavat räystäskourussa ja katolla.

En lainkaan kaipaa myyriä ja muita, ja on kiva ettei tarvitse ajatella niiden häätämistä. Mutta ihmettelen, mikseivät ne asu rintamamiestalojen kellareissa ja ullakoilla. Kyllä minä asuisin, jos olisin tuhojyrsijä.

Huutava tarve työhuoneelle

Kun muutimme Vinolaan, nautin jo etukäteen siitä, että meillä olisi paljon tilaa. Saisin vihdoin oman työhuoneen! Voisin laittaa ompelukoneen omalle pöydälleen niin, ettei sitä joka kerta tarvitsisi pakata. Ja jos pitäisi lopettaa ompelu siltä päivältä, ei tarvitsisi siirtää kaikkia tavaroita pois, jotta perhe mahtuu syömään. Ajattelin myös, että vihdoin minulla on oma IT-piste, jossa on printteri ja skanneri valmiina paikallaan, eikä tarvitse konttailla pöydän alla, kuten edellisessä asunnossa, kun jouduin hoitamaan kaikki tuollaiset jutut Petrin koneella.

Toisin kävi. Ensinnäkin meitä on nyt yksi asukas enemmän. Tietokonejuttujen osalta asiat ovat hyvin: L asensi uuden, superhienon ja nopean kaksipuolista tulostavan väriprintterini oman IT-luolansa nurkkaan, ja pystyn tulostamaan langattomasti läppäriltäni mistä tahansa päin taloa. Ja L on se, joka korvillaan kuuntelee opiskeluprujujeni lopuntonta tulostumista, en suinkaan minä. ;)

Tietotyö- ja opiskelupöytäni on edellisen asunnon tavoin ruokailutilassa, ja ompeluun (painopeitto- ja tyynytilaukset) tyhjensin T:n huoneen yhtenä lukuisista leluvarastona toimineen pöydän. Ei toiminut. Pöytä oli liian pieni, ja T:n huone oli huonoin mahdollinen paikka levitellä neuloja ja lankoja.

Ensiksi tarvittaisiin lujuuslaskentaa siitä, mitä seiniä voi purkaa,
ja millaisia tukirakenteita tarvitaan, vai voiko purkaa ollenkaan.
Kellaripähkäilystä kirjoitan lisää myöhemmin.

Taannoin ajattelimme, että kellarista tehdään asuinhuone. Nyt alamme yhä enemmän olla sillä kannalla, että sinne rakennetaan minulle työhuone tieto- ja käsitöitä varten. Kellariin ei voi hoitohuonetta ei voi sijoittaa jyrkkien portaiden takia. Itse pystymme loikkimaan miten tahansa, mutta en todellakaan haluaisi kenenkään asiakkaan kaatuvan tai putoavan (oletanko siis, etteivät ihmiset osaa kävellä portaissa yhtä hyvin kuin me?!?). Muutenkaan talomme ei ole esteetön, sillä sisään tullaan kuistin kautta, ja sinne on yhtä lailla betoniportaat, vieläpä talvella liukkaat.

Koska kellariremontti on ns. ikuisuusprojekti, oli keksittävä väliaikainen ratkaisu työhuonepulman selvittämiseksi. Suurimman ongelman muodosti tilanpuute: Vinolassa on käsittämättömän vähän ehjää seinäalaa. Joka paikassa on kiinteitä kaappeja ja kaapistoja, ikkunoita, ovia, teknisiä juttuja ja sen sellaista.

Väliaikainen työpöytä pystytettiin kuitenkin olohuoneen ison ikkunan alle. Kellarissa oli kolme väliovea, joista valikoimme kokonsa puolesta parhaan pöytälevyksi, ja L väsäsi ex tempore pukit jaloiksi, viimeistellään niitä sitten ajan kanssa joskus.

Kuvassa kokonaisuus näyttää lähes siistiltä!

Noihin voisi vielä
lisätä hyllyt.

Eihän se ehkä elegantein mahdollinen ole, mutta ainakin mitat riittävät, ja tukevakin se on. Varjopuoli on se, että olohuone on muuttunut verstaaksi, eikä siitä huolimatta mikään tila maailmassa vain tunnu riittävän noiden painopeittojen ompelemiseen.

Jotenkin luulen, että työskentelen "olohuoneessa" vielä ensi syksynäkin...

Yksityiskohta paljastaa pöytälevyn ovimenneisyyden.

1990-luvulla uusittu suihkuhuone kellarissa

Kellarin suihkuhuone on näillä näkymin Vinolan ilmeisin riskipaikka, paristakin syystä. Ei ole tietoa, onko pesuhuonetta käytetty aikoinaan haurailla tiivisteillä niin, että vesi on päässyt valumaan rakenteisiin, vai ovatko eristeet pettäneet talon ollessa jo tyhjillään (3 - 4 viime vuotta). Kuitenkaan siellä sen enempää kuin muuallakaan kellarissa ei haise homeelta tai ummehtuneelta, ei kuivana eikä märkänä, joten kovin huolestuneita emme (vielä) ole. Mitenkään sietämättömän näköinenkään tila ei ole, joten sen kanssa voi aivan hyvin elää.

Lokakuu 2013. Suihkuhuone ennen yhtäkään
toimenpidettä. Kuva suurenee klikkaamalla.

Silikonieristeet lattianrajassa olivat haurastuneet, ja ennen ensimmäistä käyttökertaa raaputimme ne pois ja spruuttasimme uudet tilalle (tarkemmin sanottuna L raaputti ja spruuttasi; verbin passiivimuodolla on helppo siirtää kunnia kirjoittajalle siltä, jolle se oikeasti kuuluu).

 

Satunnainen kohta vanhaa "eristystä".
Kuva suurenee klikkaamalla.

Huolestuneisuus keskuudessamme on kuitenkin kohonnut parikymmentä prosenttia sen jälkeen, kun L porasi reiät suihkuhyllykköä varten, ja vastaan tuli eristevillaa. Sisältä katsoen järjestys on oletettavasti: kaakeli, vesieriste (???), gyproc-levy, koolaus, villa, ties mitä yllätyksiä, perusmuuri, bitumisively, maa. Tuosta "kaksinkertaisesta vesieristyksestä" seuraa se, että välissä olevat rakenteet eivät kastuttuaan pääse kuivumaan. Nämä ovat päätelmiä, asia täytyy tutkia jossain vaiheessa.

1990-luvulla toteutettu jako merkattuna
pohjapiirrokseen.

Jokseenkin iso remontti saattaa siis tulla eteen. Pitäisi purkaa kaikki pinnat perusmuuriin saakka, ja tutkia sen kunto. Jos perusmuuri on terve, ei ole suurta hätää; sitten vain rakennetaan kaikki nätisti ja oikeaoppisesti niin, että kosteus menee oikeaan paikkaan. Jos taas ei, niin... tuota... kuivataan vauriota jokunen kuukausi, ja sen jälkeen rakennetaan kaikki nätisti ja oikeaoppisesti kuten edellä. Kun lisäksi vielä ottaa huomioon talon painumisen, tulevan salaojituksen ja mahdollisen myöhemmän oikaisuoperaation, nousee käsi pakostakin rapsuttamaan päälakea.

Kaakeliseinän taakse on myös jäänyt kaksi ikkunaa. Hirveän tarpeellisia ne eivät tietenkään suihkutilassa ole, ja pahasti vanhoista ikkunoista pääsee lämpökin karkaamaan, mutta ehkä niiden esiin ottamista voisi harkita.

Kun lattia on kokonaan auki, olisi helppo samalla asentaa lattialämmitys. Tällä hetkellä lattia on jäätävä, enkä nyt liioittele paljonkaan. Pukuhuoneen lämpötila on näin nollakeleilläkin 10 astetta, joten voi arvata, kuinka paljon kylmää lattia hohkaa. Kun kiukaassa on ollut tuli koko saunakierroksen ajan, lämpötila pukuhuoneessa on noussut yhden (1) asteen. L kokeili nuohoojan käynnin jälkeen pukuhuoneen porinmattia, ja ankaran lämmityksen jälkeen lämpötila nousi neljä (4) astetta.

Lukijaa ei varmaan yllätä, että tähän hätään emme suihkuhuonetta ehdi, jaksa ja pysty uusimaan, joten se on ajankohtainen aikaisintaan keväällä tai kesällä. Tosin tätä menoa ensi kesälle on kertynyt useampikin isohko projekti, joten katsotaan sitten, mitä tehdään ja missä järjestyksessä.

Pohdintaa asuinjärjestelyistä ja kellariremontista

Ennen muuttoa meillä oli epärealistinen haave päästä aloittamaan kellariremontti melkein heti, ainakin hakea rakennuslupaa ynnä muuta sellaista, johon aina menee aikaa ennen kuin saa haalarit niskaan.

Projekti ei ole edennyt yhtään. Tai olemme suosiolla lykänneet kellariremontin ensi kevääseen. Tosin kellarin käyttötarkoituksen eli sen, minkä alunperin piti olla aivan selvää, onkin nyt auki. Ennen muuttoa ajattelimme, että kellariin tehdään pieni miniasunto L:lle, joka on mielellään omissa oloissaan. Toisaalta Petrikin asuisi mielellään omissa oloissaan, joten ennen muuttoa tuosta tulevasta kellariasunnosta lähestulkoon kilpailtiin. :D

Nyt on kuitenkin käynyt niin, että L on asettunut siihen yläkerran huoneeseen, josta oli tarkoitus tulla minun huoneeni, ja minä olen siirtynyt olohuoneeseen asumaan. Se taas johtuu siitä, että nukkumisrytmini on sama kuin T:n (lastenhuone on olohuoneen vieressä). Nykyään T nukkuu erinomaisesti, ja yölliset heräilyt ovat aivan poikkeuksia, mutta nousemme aamuisin aikaisin. Vinolassa on niin hyvä äänieristys, etten yläkertaan (tai kellariin) kuulisi mahdollista itkua tai muuta heräilyä, ja itkuhälyttimen kanssa nukkuminen on omalla tavallaan hermostuttavaa: raksahtelua, havahtumista lapsen yskimiseen ja miettimistä, kuinka monta vuotta halpa itkuhälytin oikeastaan voi kestää. Miehet taas nukkuvat eri aikaan, joten on luontevaa, että he sijaitsevat yläkerrassa omissa huoneissaan, jolloin me varhain heräävät voimme aamulla toimia alakerrassa täydellä höyryllä.

Olohuone on määräytynyt minun valtakunnakseni jo senkin takia, että pystytän sinne hoitotilan. Saan aivan yksin päättää seinien ja verhojen väristä ja taulujen asettelusta: mahtavaa, ei yhtään kompromissia! Hoitohuoneeksi sisustaminen tosin ajankohtaistuu vasta joskus ensi vuoden puolella, koska nyt on sen verran muita töitä, opiskeluja ynnä hommia, ettei ehdi hoitaa kuin vanhoja asiakkaita, jos heitäkään. Seinät ja verhot ovat tällä hetkellä rauhoittavan vihreät, ja ensi viikolla saapuva vuodesohva on samaa väriä. Kyllä siitä vielä hieno tulee!

Takaisin kellariin. Se on aivan alkuperäinen kylmätila, jossa pitäisi tehdä aika isokin remontti, jotta siitä saadaan kelvollinen käyttötila. Ainakin tarpeen olisi komeroiden seinien avaaminen (timanttimies), jotta saadaan yksi iso (n. 25 m2?) huone kahden kopin ja epäkäytännöllisen L-kirjaimen muotoisen tilan sijaan. Sellaisena siitä olisi talon suurin yksittäinen huone. Kellarikoppien betoniseinät ovat tietysti osa talon rakennetta, eli jos niitä hajotettaisiin, joutuisi jättämään jonkinlaisen kantavan pylvään, jotta tönö pysyy kasassa.

Tässä on alkuperäinen rakennuspiirustus (v. 1946). Nykykellari on muuten ennallaan, paitsi että saunatila on jaettu kahtia löylyhuoneeksi ja suihkuhuoneeksi. Kantavat seinät ja kaikki muu olennainen on tällä hetkellä silti aivan samat kuin piirroksessakin.

Klikkaamalla saat kuvan suuremmaksi.

Myös kunnollinen lämpöeristys ja lämmitysjärjestelmä (lattialämmitys?) olisi välttämätön, jotta kellarihuoneessa oikeasti pystyisi olemaan. Kun kyse on maan alla olevasta tilasta, on ilmanvaihto ja kosteusasiat huomioitava erityisen tarkasti, eikä siinä varmaan pääse mitenkään ihan helpolla tai halvalla. Lisäksi pitäisi ottaa huomioon talon vinous ja se, oikaistaanko sitä joskus ja jos niin miten, tuleeko ulkopuolista lämpöeristystä ja niin edelleen.

Toisaalta jahkailu kellariasiassa voi kääntyä eduksemme, jos ajatellaan sitä nyrkkisääntöä, että talossa kannattaa asua vuosi ennen suuria muutostöitä. Jos mahdumme elämään näin, kellarista saisi pienemmällä remontilla siistin verstastilan ompeluun, opiskeluun, piirtämiseen ja sellaiseen. Silloin se on enemmän satunnaisessa kuin jatkuvassa käytössä, eikä lämpötilankaan tarvitse olla yötäpäivää korkea.

Olen käsittänyt, että kellariremontti olisi yksinkertaisimmillaankin suunnilleen tällainen:

• väliseinien purkaminen (timanttimies)
• kellarikoppien oviaukkojen muuraaminen umpeen
• sähkötyöt (sähkömies)
• lattian ja seinien oikaisu
• lämpöeristys
• lattialämmityksen asentaminen
• pintatyöt, ovet ja ikkunat

Rakennuslupaa olisi haettava, koska tilan käyttötarkoitus muuttuu, ja kantaviin rakenteisiin puututaan.

Lisätila kellarissa ei tietenkään ole elintärkeä, mutta se parantaisi hurjasti asumis- ja talonkäyttömukavuutta, kun voisin siirtää työpisteeni ruokapöydän äärestä jonnekin, missä ei joka kerta tarvitse raivata tavaroita pois, kun ruoka-aika lähestyy. Muutenkin saisin varmasti enemmän aikaan, jos voisi yhtäjaksoisesti keskittyä juttuihin, varsinkin jos tekee ihan ansiotöitä.

Alustavia remonttisuunnitelmia

Kaikenlaisia talon rakenteisiin liittyviä projekteja on tiedossa nyt tai lähivuosina. Nyt emme siis puhu seinien maalaamisesta tai vessan kaakelien väristä vaan "tylsistä äijäjutuista".

Talon oikaiseminen tai nostaminen. Vinola on rakennettu savimaalle, joka on kovasti kokoon puristuvaa materiaalia. Yhdeltä nurkaltaan talo on painunut yli 20 cm, kahdelta hieman vähemmän. Vinoumaa ei onneksi ole talon sivulla yli yhtä senttiä per metri, eli sinänsä painuminen ei ole aiheuttanut vaurioita, etenkin kun perustuksia on vahvistettu 1990-luvulla. Sisällä vinouden huomaa (tuntuu kuin olisi Vekkulassa), ja vaikka sen voisi korjata lattioiden koolauksella, olisi oikaisu ja lisäpainumisen estäminen silti vähintäänkin järkevää.  Talon voi oikaista tai nostaa ainakin kolmella tavalla: polymeeripilarilla, polyuretaanilla tai perinteisellä paalutuksella. Pohjatutkimukset ovat parhaillaan käynnissä, ja niiden pohjalta sitten mietimme sopivinta ratkaisua.

Hulevesijärjestelmä. Salaojat, kellarikerroksen eristys ulkopuolelta ja kaikki sen sellainen, joka johtaa sade- ja sulamisvedet sinne, minne ne kuuluvatkin.

Kellarikerroksen muuttaminen asuttavaksi. Tämä operaatio on osittain riippuvainen kahden edellisen kohdan toteuttamisesta, tai ainakaan kellarin eristyksen pitäisi toimia yhteen ulkopuolisen eristyksen kanssa.

Lämpöeristys. Tässä lähdettäneen liikkeelle lämpökameratutkimuksesta, jonka pitäisi paljastaa pahimmat vuotokohdat. Olettaa sopii, että eristeet ovat painuneet, ja kaikenlaista fuskua löytyy.

Ulkopinnan uusiminen. Rappauksen uusiminen perinteisin menetelmin vaikuttaa melkoisen työläältä mutta mielenkiintoiselta projektilta. Ensiksi pitää tosin selvittää, mitä kaikkea seinälle on vuosikymmenten saatossa tehty. Kiitos vielä rappausinfoista, Nea! :)

Sauna- ja kylpytilat. Kuisti. Piharakennukset. Nämä ovat jo mukavuusosastoa! ;)

Unohdinko jotain? L voi varmaan täydentää, jos toivorikkaasti jätin listalta jotain olennaista pois.