Olen viime aikoina altistunut sisustuslehdille ja -sivustoille, kun olen etsinyt tietoa eri materiaaleista, lähinnä maaleista, tapeteista, kaakeleista ja muusta pintasälästä. Silmissäni useimmat noista kuvista ovat lähinnä puistattavia. Miksi?
Ehkä yleistä rumuutta enemmän kiinnitän huomiota tyylien keinotekoisuuteen ja lyhyeen elinkaareen. Se, mitä nyt kuluttajille tarjotaan, alkaa lehtiä ja tuotekuvastoja selatessa, messuilla ravatessa ja sisustusblogeja ja -ohjelmia seuratessa nopeasti vaikuttaa standardilta. Todellisuudessa sellaisia värejä, materiaaleja ja muita ei ole harrastettu kuin vuoden, parin ajan, ja ne menevät pian ohi. Miksi rakentaa sellaista, minkä tietää näyttävän kymmenen vuoden kuluttua nolon vanhanaikaiselta? Menee aikansa, että 2010-luvun ratkaisut ovat trendikästä retroa, eikä kaikki vuosikymmenen hörhöily ole koskaan käyttökelpoista, vaan sisustusmuoti nappaa parhaat päältä.
Esimerkkejä? 50-luvun keittiökaapistojen koivuvaneriovien maalaaminen valkoiseksi 90-luvulla. Vanhojen kauniiden ikkunoiden vaihtaminen uusiin tehdastekoisiin (joskin tiiviimpiin ja helppohoitoisiin). Perinteisten tulisijojen purkaminen 1970-luvulla, kun olohuoneeseen kuului asentaa avotakka. Rosterikalusteet, 2000-luvun statussymboli keittiössä.
En väitä itse pystyväni ajattomaan vaikutelmaan pintamateriaaleissa ja tilaratkaisuissa. Pyrin siihen kuitenkin, itsepäisesti. Näihin uskon: pelistäminen, laadukkaat materiaalit, perinteiset menetelmät, vanhan korjaaminen, tilojen suunnittelu käyttötarpeen mukaisiksi (ei päinvastoin), taide ja taidekäsityö. Tervetuloa nauramaan vuoden tai kymmenen kuluttua! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti