Yleistä remontoinnista ja rautakauppojen palvelusta

Ensimmäinen asia. Olen tullut siihen johtopäätökseen (jonka kaikki muut tiesivät jo toissa vuosituhannella), että korjausremontoinnissa 10 % on ammattitaitoa vaativaa työtä ja 90 % jotain muuta: kantamista, raivaamista, kantamista, purkamista, kantamista, siivoamista ja hankintojen tekemistä. Ja kantamista. Siksipä on taloudellista, että kaltaiseni ammattitaidottomat hoitavat sen 90 %, ja joku viisaampi joko tekee sen 10 % tai neuvoo ja katsoo vierestä. Jos sen sijaan alkaa suin päin tehdä sitä ammattitaitoa vaativaa osuutta ottamatta asioista selvää, voi tulla erittäin epätaloudelliset seuraukset.

Toinen asia. Olin ollut aiemmin siinä käsityksessä, että naisena on tuomittu saamaan huonoa palvelua rakennus- ja muissa äijäfirmoissa. Tähänastiset kokemukseni ovat osoittautuneet täysin päinvastaisiksi. Kaikki (PowerPile, Sarokas, K-rauta, Koukkupaja, Fixus ym.) ovat ottaneet asiani vakavasti, puhuneet kuin ihmiselle ikään ja palvelleet ensiluokkaisen ammattitaitoisesti ja ystävällisesti. Geojutuissa minulla oli jopa vaikeuksia seurata jargonia. Ovatko ajat muuttuneet, eikä naiselle enää tuhahdella rautakaupassa? Vai onko omalla asenteella vaikutusta?

LISÄTTY:

Kolmas asia. Mielenkiinto kasvaa, kun mielenkiinnon kohde on lähempänä ja/tai omakohtainen. Muistan tästä oivan esimerkin erään opiskelutoverini suusta takavuosina, kun hän kertoi jonkin metsätahon surkutelleen, kun nykynuoriso ei ole kiinnostunut metsänhoidosta -- "Antakaa niille metsää, niin johan alkaa kiinnostaa!" Vähän samaan tapaan olin aikaisemmin kiinnostunut rakentamisesta vain periaatteessa, eniten historiallisesta entisöinnistä ja tuttujen ja sukulaisten projekteista. Nyt huomaan automaattisesti rekisteröiväni lehdistä rakennusmateriaali- ja työkonemainokset, vaikkei mitään erityistä edes ole juuri nyt hankinnassa. Onko jokin osa aivoja  ohjelmoitunut skannaamaan mahdollisia hankintapaikkoja jo etukäteen?