Hannu Rinne:
Perinnemestarin rintamamiestalo
WSOY, 2013
Kesän ja syksyn aikana olemme lukeneet hirveän määrän sekalaista alan kirjallisuutta, sekä painettuna että netissä. Nimikkeitä löytyy aika paljon, mutta Panu Kailan Talotohtori-klassikkoa lukuun ottamatta useimmat rintamamiestalokirjat ovat hirveän suppeita. Ne keskittyvät joko jälleenrakennuskauden asuttamispolitiikkaan, tyyppitaloihin teollisuuden näkökulmasta tai talon tietyn osan remontointiin. Kaikkea rintamamiestaloon liittyvää käsittelevä paketti olisikin aikamoinen tiiliskivi
Hannu Rinteen Perinnemestarin rintamamiestalo -kirjan lähestymistapa on ennen muuta kokonaisvaltainen ja käytännöllinen. Humanistina olen kiinnostuneempi rakennushistoriasta kuin talotekniikasta (vaikka jälkimmäiseen perehtymisestä olisikin enemmän käytännön hyötyä), ja tykkäsin teoksen historiaosuudesta, vaikka noin rintamamiestaloasumista avaava luku onkin aika fiilistelevä: 30:n sivuun on mahdutettu seitsemän koko sivun kuvaa, mikä on paljon, etenkin kun jokaisella tekstisivulla vähintään puolet on kuvia. Kuvamateriaali on kuitenkin hyvin valittua ja palvelee sisältöä, ei siis jää pelkäksi koristeluksi. Informatiiviset kuvatekstit sitovat paketin kokoon. Aiheeseen perehtyneelle uutta asiaa ei tule, mutta se, joka luvun kunnolla lukee, saa hyvän peruskatsauksen jälleenrakentamisajan mentaliteettiin ja sen vaikutuksiin nyky-yhteiskuntaan.
Pääpaino teoksessa on kuitenkin rakennusfysiikalla, eli puhutaan kosteusvaurioista, hengittävyydestä, ilmanvaihdosta ja ongelmista kellarissa. Teoriaa käydään läpi kansantajuisesti (mukavaa luettavaa humanistillekin), ja tässä kohden kuvat todella ovat paikallaan. Näin paljon havainnollisia piirroksia, ajatuksella, tasokkaita valokuvia sekä monipuolista arkistomateriaalia en muista nähneeni muissa kuin Perinnemestari-kirjoissa. Rinne sitoo teorian (esim. kaasumaisen veden kulkeutumisen tai suhteellisen kosteuden) tiiviisti teemaan, ja siitä edetään syvämmälle käytäntöön esimerkkitapausten kautta, valokuvat vaurioista ja korjaustoimenpiteistä seuraavat johdonmukaisesti mukana. INFO-viitteellä varustettuja tiiviitä tietopaketteja on kautta kirjan, esimerkkeinä Ilmassa olevat epäpuhtaudet (s. 64-65) tai Pientalon putkistot (s. 243). Kirjan loppupuoliskolla ote on käytännöllisempi, OHJE-viitteet hallitsevat, ja perustietoa on päälukujen mukaisesti kellari-, sisä- ja ulkoremontista sekä talotekniikasta. Vaikka ohjeet ovat tapauskohtaisia eivätkä pyri antamaan yhtä oikeaa ratkaisua kaikille, ovat perustelut niin järkeenkäypiä, että nykyaikaiset pikaratkaisut eivät tunnut varteenotettavilta vaihtoehdoilta. Suuntaviivoja oman talon remontointiin saa, vaikkei samanlaista ongelmaa olisikaan.
Kirjan luettavinta antia on ehdottomasti osa Asukkaat: viisi esimerkkitapausta rintamamiestalon tutkimuksesta ja kunnostamisesta. Nämä väliluvut esittelevät mahdollisimman erilaisia taloja, asukkaita ja korjaustarpeita. Yhteistä on maltillinen ja vanhaa kunnioittava remontointi, jossa talon yleisilmettä ja perustekniikkaa ei pyritä muuttamaan liian moderniksi. Rinne on seurannut näitä asukkaita hyvän aikaa, kahta perhettä jopa puolentoista vuoden ajan, ja tämä perspektiivi välittyy teksteissä. Hauskinta oli, että tunnistin heti keisseistä erään seuraamani taloblogin!
Perinnemestarin rintamamiestalo sopii myös sellaiselle, joka ei tiedä omakotitaloista tai rakentamisesta ennestään yhtään mitään. Perusasioita remontin budjetoinnista (ja hermoille käyvyydestä) ja siitä, millaista elämä 60-vuotiaassa talossa on, käydään realistisesti läpi. Mummolaidylliä ei maalailla perusteettomasti, vaan rintamamiestaloasumisen "työläys" tulee kyllä ilmi. Ensisijaisesti kirjaa voi suositella niille, jotka jo ennestään arvostavat historiaa ja vanhoja taloja: modernin asumisen ystävät luultavasti saavat näppylöitä liimamaalista ja sahanpurusta.
Televisiota katsomattomana olin autuaan tietämätön 2009 tehdystä TV-sarjasta, ja Perinnemestari-kirja löytyi puolivahingossa Vaski-kirjastojen asiasanahaulla. Julkaisutietoja tutkiessa uteliaisuus heräsi, ja päädyin perinnemestari.fi -sivustolle. Nettiprojekti vaikuttaa laajalta, ja sivustolla on Rinteen kirjoittamia artikkeleita aiheen mukaan vähän joka lähtöön. Laatu on ainakin ensi vilkaisulla yhtä asiallista kuin kirjassakin. Harmi kyllä sarja ei ole Areenassa katseltavissa, tosin en kyllä tiedä, millä ajalla olisin ehtinyt tietokoneen ääressä niin kauan yhtäjaksoisesti istuakaan. Joka tapauksessa brändääminen (so. Perinnemestari) ja vähän isomman (?) budjetin pyörittäminen ovat johtaneet hienoihin kirjoihin ja muihin materiaaleihin. Sarjassa on julkaistu teokset myös vanhempien talojen remontoinnista (Perinnemestarin remonttikirja, 2010) sekä polttopuista ja puulämmityksestä (Perinnemestarin klapikirja, 2013), ja niiden lisäksi on ilmestynyt Perinnemestarin matkaopas rannikon puukaupunkeihin (2012). Tiuhaan tahtiin teoksia siis. Merkkaan sivuston tuonne blogin puolelle ja jään innolla seuraamaan. Uskoisin myös, että muitakin tekijöitä ilmaantuu, ja jos perinteinen kirja on liian työläs ja kallis projekti, niin videot ja muu nettimateriaali sopii perinnerakentamisaiheen käsittelyyn paremmin kuin hyvin.
Hei vaan! Karhusuolta päädyin tänne ja jään seuraamaan. Minähän en nimittäin töitä pelkää; uskallan katsella niitä näin läheltäkin! Oma rintamamiestalo on vielä vähän vaiheessa, mutta täältähän sitä inspiraatiota saa.
VastaaPoistaTervetuloa! :))) Eksyin blogiisi lukemaan kaikenlaisia juttuja, ja tuli taas kanikuume. :O Ehkä ensin pitäisi tulla koko kasvukauden yli kestävä puutarhakuume?
VastaaPoistaKeskeneräisyydestä: Kuinkahan moni rintsikan tai vielä vanhemman talon omistaja sanoisi, että projekti on valmis? ;D