maanantai 6. tammikuuta 2014

Tavallista tunkkaisempi kaappi

Tämä 60-lukulaiselta näyttävä pikkukaappi löytyi Vinolan kellarista. Sitä oli säilytetty siellä vuosia, ja asuintilaan tuotaessa haju oli älyttömän tunkkainen. Tarkoitus on käyttää sitä vaatekaappina, joten lemu oli saatava jotenkin pois. Käytän muutenkin paljon soodaa ja etikkaa siivouksessa, mutta nyt pääsin toden teolla testaamaan marttaniksejä hajunpoistossa.


1. päivä. Lakattujen pintojen pesu parkettiaineella. Käsittelemättömien pintojen yleispesu ja pyyhkiminen raa'alla etikalla. Tuuletus. -> Ei yhtään mitään vaikutusta. Soodaa astiassa sisään ja ovet ja laatikot kiinni.

2. päivä. Haisee edelleen. Käsittelemättömien pintojen hierominen hienolla soodalla (sooda-astia kaatui, joten käänsin sen voitoksi). Ovet kiinni.

3. päivä. Haisee vieläkin mutta ehkä hieman miedommin. Tuuletusta välillä, yöksi ovet kiinni.

4. päivä. Soodan imurointi ja pyyhkiminen nihkeällä. Vain tunkkaisin laatikko haisee enää pahasti. Tässä vaiheessa etsin netistä raikastusohjeita ja päädyin tähän blogiin, jonka kommenttien lähettäjät olivat kokeilleet kaikenlaista. Siitä innostuneena hieroin käsittelemättömät pinnat halkaistulla sitruunalla. Tuuletusta.

5. päivä. Tunkkainen haju on melkein poissa, mutta yllättävää kyllä sitruunasta ei ole minkäänlaista hajujälkeä. Sen sijaan pieniä määriä hedelmäkuituja oli jäänyt pintaan kiinni, joten hinkattiin vielä  karhealla sienellä. Tämä oli T:n mielestä tosi hauskaa, varsinkin kun possu- ja ankkakäsinuketkin osallistuivat. :D Vahingosta viisastuneena jaksoin puristaa sitruunan tiheän siivilän läpi, ja pyyhin käsittelemättömät pinnat kertaalleen raa'alla sitruunamehulla.

Toiseen laatikkoon oli kaatunut joskus jotain, mikä sitoi hajua itseensä tosi voimakkaasti. Käsittelin kaikki liitoskohdat, raot, laatikon kaikki mahdolliset sivut samoin kuin kaapin hyllynkannakkeet, pohjan alapuolen, jalat, taustalevyn takapuolen ym. Järkeilin, että mitä suurempi osa pinta-alasta käsitellään (soodalla ei tietenkään voinut hyvin hieroa kuin vaakapintoja), sitä nopeammin haju hälvenee.

Vanhoista keinoista käytetty: etikka, sooda, sitruuna, tuuletus

Käyttämättä jäivät: kahvinporot, sanomalehtipaperi, otsonointi

Otsonoinnista puheen ollen: Päättelimme, että Vinolassa on ennen myyntiin laittamista käytetty otsonointia tupakanhajun poistamiseen. Jäljet nimittäin kertovat, että sisällä on röyhytelty ihan kunnolla, ja esimerkiksi kaappien piilopinnat, ikkunoiden tiivisteet ja sälekaihtimien narut olivat ihan tervasta ruskeat. Talossa ei kuitenkaan tuntunut yhtään hajua. Petri ja L sanoivat aistineensa lievää tupakanhajua paikoitellen käydessään katsomassa taloa heinäkuussa, mutta minä en haistanut mitään käydessäni paikalla myöhemmin.

5 kommenttia:

  1. Nenälläni todistin tänään, ettei tämä kaappi haise enää juuri lainkaan. Vain pohjasta tuli vieno kellarin tuoksu. Miten olisi sisäpintojen hiominen hiekkapaperilla? Poistaisi hajuissa marinoitunutta puuainesta?

    Muuten kaappi on ihan kaunotar, kunhan odour vähän raikastuu. :)

    -JohQ

    VastaaPoista
  2. Tuohon hiekkapaperiin on pakko turvautua, jos haju ei meinaa muuten lähteä. Se vain on tunnetusti työläämpää kuin etikalla tai soodaliuoksella sively. :D Kaapista muuten puuttuu vielä ovien vetimet. Pitäisikö käydä yhdessä Eko-Matilla joku päivä, jos tekin tarvitsette kahvoja keittiökaapin oviin?

    VastaaPoista
  3. Hei! Kiva, kun olit käynyt blogissani vierailulla :) Hyvät vinkit hajunpoistoon. Täytyy kokeilla. Mies nimittäin kantoi ulkovarastosta vanhan putkiradion "sisustuselementiksi", mutta siinä on tosi ikävä haju.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vastavierailusta! :) Radio onkin aika vaativa raikastuskohde, kerro ihmeessä, miten kävi.

      Poista
  4. Kiitos! Täällä kokeillaan seuraavalla mökkireissulla raikastaa tuota vanhaa kaappia. Tolulla aloitin... ei tehoa. Nyt kahvinporot lautasilla joka hyllyllä. Viikon päästä mukana etikkaa, soodaa ja sitruunaa....

    VastaaPoista