maanantai 17. helmikuuta 2014

Kateviljely!

Ajattelin, etten tee puutarhassa tänä vuonna mitään muuta kuin puu- ja pensashommia ja korkeintaan vähän tilliä, persiljaa ja ruohosipulia johonkin reunaan. Kuitenkin oli niin kiinnostavia siemeniä siemenkauppa.comissa, että kun tilasin steviaa, päädyin samalla tilaamaan nuo em. perusmaustekasvit sekä muita yrttejä, salaattia, pensastomaattia, papuja ja selleriä. Sitten paukautin vielä gojimarjaa ja ananaskirsikkaa, vaikka ne ovat varmaan hankalia kasvattaa, mutta eipä mene kuin pari euroa hukkaan, jos mitään ei synny.

Varsinainen hyvä uutinen kuitenkin oli se, että löysin tietoa kateviljelystä. Se on mitä täydellisin ratkaisu meidän kasvimaalle!

Kasvimaa on siis tuo tukkoinen ala vihreän polun molemmin puolin
jos se kuvasta ei heti ilmenisi. Kasvuston alla on vanhoja muoveja.
Vinolan kasvimaa on nimittäin vuosia villiintynyt pläntti savimaalla -- olkoonkin että vuosikymmeniä maata lienee parannettu. Sen sijaan että tappelisimme sen kuokan ja lapion tai jyrsimen kanssa auki, pääsemme tosi vähällä, kun seurailemme kateviljelyn periaatteita.

Tämä jyrsin tuli kaupan päälle talon
mukana. Epäilen sen toimivuutta, miehet
haluaisivat tietysti kokeilla.
Monesta eri kateviljely- ja permakulttuurilähteestä olen koonnut ohjelman, jota aion soveltaa kasvimaallamme seuraavasti, ellei joku kokenut viherpeukalo toisin neuvo:
  1. Muovit revitään maasta pois. Metrinen rikkaruohokasvusto niitetään. Roippeet jätetään paikalleen.
  2. Peitetään koko ala kauttaaltaan pahveilla (tai sanomalehdillä). Pahvien päälle kasataan oksasilppua 10 - 20 cm kerros.
  3. Ja sitten paras osuus: ei tehdä yhtään mitään koko kesänä! :D Tosin haravointi- ja niittojätteet ja sen sellaiset voi levitellä katteen päälle, koska kerros hajoaa humukseksi kesän mittaan, ja päälle kannattaa lisätä tavaraa. Jos jotain rikkaruohoja kaikesta huolimatta tunkee esiin, ne on helppo kitkeä.
  4. Ensi tai viimeistään seuraavana keväänä siinä pitäisi olla hyvä kasvupaikka erilaisille kasveille. Oletan, että isommanpuoleisille taimille. Kate vain neuvotaan työntämään syrjään istutuksen tieltä. Kai siihen kylvääkin voi? Jo ensimmäisenäkin kesänä voisi kasvattaa perunaa, näin ainakin yksi espoolainen kokeilu kertoo. Olivat tehneet viillon pahviin ja lykänneet perunan koloon, ja hyvin oli kasvanut.
Se ryytimaa tulee tuon pahvi-silppuprojektin reunaan, ja aion siinäkin kattaa taimirivin ympärykset silpulla ja viherroinalla.

Hirveää, tätä menoa alan kohta kuulostaa ihan harrastelijaviljelijältä! Yleensä kasvimaainnostus on kaatunut nimenomaan niihin rikkaruohoihin, vaikka Seilissä sentään jaksoin hoitaa plänttiäni kaksi kesää niin, että sieltä tuli melkoiset sadot (joku vanhempi setä varmaan kävi salaa lannoittamassa viljelyksiäni, kun ei uskonut, että luomumenetelmin mikään kasvaa...)

4 kommenttia:

  1. Mulla on syntymässä uusi kasvimaa vähitellen tuolla periaatteella. Vanhakin osasto on kateviljelyssä: peitän kaiken näkyvän mullan ruohosilpulla heti, kun taimet ovat nousseet (tai istutettu paikalleen). Lannoittaa, pitää maan kosteana ja ehkäisee rikkaruohojen kasvua. Täydellinen menetelmä laiskalle! Kun nurmikkoa leikataan (keräävällä leikkurilla), lisään ruohosilppua kasvimaalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jess, lisää vahvistusta kokeneelta viherpeukalolta! Kiitokset! Miksi ihmeessä kukaan alkaa siihen maankääntö- ja kitkemisurakkaan? Perustuuko se muuhun kuin vanhoihin tapoihin ja siihen, että mustaa multaa voi katsella tyytyväisin mielin, kun todistaa tehneensä jotain? :O

      Poista
  2. Perunaahan suositellaan maanparannuskasviksi, se kun pärjää varsin hyvin rikkojen seassa ja lopulta vie niiltä valon jos taimia on enemmän. Toisaalta se myös möyhentää maata mukuloita tuottaessaan. Ja puutarhuri sitten möyhentää myöhemmin lisää pottuja esiin kaivellessaan...

    Kateviljely olisi kyllä kivaa vaihtelua kitkemiselle, mutta meillä ei ole keräävää leikkuria ja toisaalta se vihreä mikä meillä nurmikon virkaa tekee kasvaa keskimäärin sen verran verkkaisesti että monet rikat voi ehtiä tuottaa siementäkin, mikä ei ole hyvä juttu katemateriaalissa. Ostokatetta taas ei ole järkeä käyttää hinnan takia, ja muovia ei kyllä meillä(kään) aleta pihalle levittämään. Päivittäistä sanomalehteäkään ei tällä hetkellä tule, ja jotenkin mie olen epäileväinen painomusteiden sisältämien aineiden suhteen, vaikka muistaakseni esim. Hesari kuulema jossain vaiheessa siirtyikin pois raskasmetalleja sisältävistä musteista (voisi kuvitella että moinen olisi tapahtunut trendinomaisesti laajemminkin kun viher-asioista on tullut käypää peeärrää yhtiöille).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisää kokemuksia kokeneilta viherpeukaloilta, kiitos! :)))

      En ollut ajatellutkaan, että perunakin parantaa maata. Jos kuokkiminen periaatteessa tuhoaa lierojen käytäviä ja sotkee pieneliöiden stabiliteetin, niin perustuuko perunan kuohkeuttava vaikutus siihen, että se kasvaa hitaasti? Puutarhuri tietysti kerää perunat nopeasti, mutta sitten vain kate päälle ja sinne muhimaan seuraavan kesään?

      Tuossa Pihlajarinteen OK-yhdistyksen kokeilussa sanoivat, ettei pidä käyttää katteeksi värillisiä sanomalehdensivuja. Mikä osa lehdestä enää on mustavalkoinen? Turun Sanomia saisi helposti, kun Petri niitä jakaa päivittäin, mutta kun on paljon väritöntä, jo huonokuntoista aaltopahvia, saa senkin järkevästi pois lykkäämällä maahan. :)

      Viherkatteesta: Meilläkään ei kasva ruohoa ei niin yhtään, koska on niin paljon sammalta, ja sitten on noita havupuita jotka ovat neulasillaan tukahduttaneet ja happamoittaneet isot alat ympäriltään. Näen sen hyvänä asiana, koska inhoan alituista leikkaamista ja etenkin polttomoottorikäyttöisiä leikkureita. Mistäpä sitten saisi viherkatetta? Niittämällä heinää kaupungin puolelta aitaa? Pyytämällä ruohonjämät naapureilta? Pitäisikö alkaa ah niin pyyteettömästi auttaa ruohonleikkuussa vanhuksia, joilla on keräävä ruohonleikkuri? ;)

      Poista