maanantai 10. helmikuuta 2014

Puista ja pensaista

Kun maass' on hanki ja järvet jäässä, on ehdottomasti paras aika suunnitella kesäpihaa.

Tänä vuonna teemme pihalla korkeintaan nämä puutarhanhoidolliset toimenpiteet:
  • hedelmäpuiden leikkaus
  • ruusupensaiden poistaminen
  • pensasaidan leikkaus
Omenapuita on kymmenen, joista kolme joutuu poistamaan kokonaan, koska yksi kasvaa lähes maata pitkin ja kahden runko on niin ontto, että niitä tuskin saa enää elvytetyksi. Kaikki omput ovat vanhoja ja vaihtelevakuntoisia mutta muutama on todella tuottoisa. Jos karsiminen antaa niille eloa, meille jää vielä seitsemän tuottavaa omppua eli aivan liikaa omenoita omiin tarpeisiin. Noiden lisäksi on vielä viisi muuta hedelmäpuuta, joista emme ota selkoa, ovatko luumuja, päärynöitä, kirsikoita vai mitä.

Pihalla on myös useita taantuneita viinimarjapensaita. Niitäkin voi yrittää elvyttää, ja jos se ei pure, laitetaan uudet tilalle. Tai sitten jotain muita pensaita. Pitää myös miettiä, kuinka paljon viinimarjoja oikeastaan haluamme syödä. Mustia voisi kyllä syödä loputtomasti, mutta punaiset ja muut ovat vähän pakkopullaa, koska mehuja ja hilloja emme juuri keittele, vaan käytämme marjat mahdollisimman raakana ja sokerittomasti eli tuoreina ja pakasteina (käsittää myös pakastetun tuoremehun).

Koska en ole mikään intohimoinen viherpeukalo, enkä jaksa kuuhkia pihalla koko kesää kitkemässä ja kastelemassa (ja onhan myös kellari- ja salaojaremontti), en viitsi edes ajatella sellaisten juttujen viljelemistä, jotka säilyvät ja joita saa halvalla ja hyvälaatuisina kaupasta. Tällaisia ovat mm. peruna, sipuli ja härkäpapu. Sen sijaan tarvetta olisi puutarhatuotteille, joiden viljely on helppoa ja jotka ovat todella ravinteikkaita ja kaupassa kalliita. Tai jotka ovat parhaita tuoreeltaan. Näihin luen seuraavat:
Kun taantuneita puita ja pensaita (ml. ruusut) poistaa, tulee tilaa uusille pensaille. En vain tiedä pensaiden istutuksesta mitään, mutta eiköhän netti ole pullollaan kaiken maailman puutarhapalstoja, ja aina voi kysyä naapurilta, omilta tai appivanhemmilta.

Mustaselja (jota ei pidä sekoittaa yleiseen ja myrkylliseen terttuseljaan) on suuri rakkauteni, johon tutustuin vuonna 1988 Unkarissa huumaavan maukkaan juoman muodossa, ja kevätkesällä seljat kukkivat siellä hullun lailla joka ojanpenkalla. Suomessa sitä ei valitettavasti luonnonvaraisena kasva, ja ilmeisesti koristepensaana kasvatettuna siitä tulee pensas eikä puu, eikä se ehdi marjoa. Sokerikylläistä juomaa saa Suomessa vain erikois- tai hyvin varustetuista kaupoista kovaan hintaan. Viime keväänä tein itse mehua koko vuoden tarpeiksi, kun satuin saamaan runsaasti kukkia (köh, syyllistyin ehkä salakuljetukseen?) Meillä seljankukkamehusta ei kyllä tykkää kukaan muu kuin minä, joten saan juoda koko sadon itse.

Steviasta en omaa minkäänlaista kokemusta, enkä ole sitä kaupasta ikinä ostanut, koska käytän makeuttamiseen melkein yksinomaan hunajaa. Mietin kuitenkin, voisiko steviaa käyttää seljan, aronian ja tyrnin säilönnässä jotenkin. Ainakin kokeilla voi, sen kasvatuksen sanotaan olevan helppoa.

2 kommenttia:

  1. Istuta mustaselja lämpimälle ja tuulensuojaiselle paikalle, niin kyllä se hyvinä vuosina marjoo, tai no siis ainakin täällä Etelä-Suomessa. Mutta onhan seljankukkamehukin hyvää, ja -siideri!

    VastaaPoista
  2. Mikä olisikaan hienompaa kuin joutua valitsemaan seljankukkien ja marjojen välillä... ;D

    VastaaPoista