Voihan laminaatti!

Maailmassa on sellainenkin ilmiö kuin laminaattilattia! Jotenkin olen aina luullut, että on olemassa puulattioita, betoni-, kivi- tai kaakelilattioita ja sitten sellaisia muovimattoja, jotka asennetaan puulattian päälle silloin kun se on liian huonossa kunnossa. Laminaattia on kuitenkin vaikka missä. Sitä mainostetaan Turun Sanomien etusivullakin harva se päivä. Väri- ja kuviovalikoima on loputon. Sen sanotaan olevan halpaa, ja varmaankin siitä syystä se valikoituu erityisesti vuokra-asuntojen ja julkisten tilojen lattiamateriaaliksi.

Laminaatin etuja:

• halpa hinta
• helppo asentaa
• kestää kulutusta
• näyttää paremmalta kuin muovimatto

 Laminaatin haittapuolia:

• ei hengitä yhtään
• ei kestä vettä
• muovisen oloinen
• vaurioituessaan menee surkeaksi
• vaatii oman pesuaineensa ollakseen helppohoitoinen
• liukas kuin fan

Vinolassa on laminaattia kaikissa monen huoneen seinissä ja katossa sekä kaikkien kuivatilojen lattioissa paitsi Petrin huoneessa ja portaikossa. Tässä alakerran eteistä, kellarinoven vierestä:

Eksoottisin paikka, mistä laminaattia löysimme, oli kellarissa sijaitseva entinen puuvarasto. Haju oli melkoisen ummehtunut, puutavara pääosin polttokelvotonta, ja Lassi purkikin lattian ensimmäisen viikon aikana. Tässä ensiluokkaisesti tiivistynyttä kosteutta juuri ulos kannetusta palasta:

Asuintiloissa aminaatti on asennettu 2000-luvulla suoraan vanhan lattian päälle, ilmeisimmin kynnysten poistamisen ja muiden invamuutosten yhteydessä. Onhan se sileä ja kestää pyörätuolilla rullailua mennen tullen. Tässä näkyy hyvin lattian kerroksellisuus, paljastui avotakkaa purkaessa:

Lattian, seinien ja kattojen hengittämättömyys tuntuu tietenkin vähän ankealta, mutta toivoaksemme se ei ole niin suuri ongelma, kun talo on muuten aika ilmava. Toki mielellämme ajan saatossa revimme muovit pois ja otamme esiin alkuperäisen laudan.

Laminaatti ei kestä vettä. Onneksi emme ole kovin innokkaita luuttuamaan märällä (mitä oivallisin kasvualusta bakteereille), joten ei tuota ongelmaa mopata "vain" nihkeällä. Harmillisinta on meidän kannaltamme ylenmääräinen kastumiselta varjeleminen: lattialle saisi mennä vettä, tai jos menee, se pitäisi heti paikalla pyyhkiä. Ehkä perheessämme ollaan veden kanssa tekemisissä keskimääräistä enemmän, sillä täällä vaikuttaa pian kuusi vuotta täyttävä henkilö, jonka erityiskiinnostuksen kohde on vesi kaikissa muodoissaan: tiskaaminen, hanat, suihkut, kastelukannut, letkut, lavuaarit, altaat, viemärit jne. Lattia kastuu usein ja vieläpä hyvin monella eri tavalla. Tiskipöytä on aivan erityisen vaaralle altis ympäristö, samoin vessan edustat. Ruokailuhuonekaan ei ole mikään kuiva tila, siellähän juodaan ja syödään. Itse asiassa mihin tahansa laminaattilattiaiseen tilaan voi milloin tahansa suihkun jälkeen rynnätä niin, että perään jää vain vana lätäköitä.

Kun laminaatti kerran on kastunut, se näyttää surkealta, eikä sitä voi enää mitenkään korjata muuten kuin vaihtamalla.

Toisaalta on ideaalista, että täällä on vielä parin vuoden ajan lattia, jolla ei ole juurikaan väliä. Lätäköitä syntyy, mutta toivomme suurimman roiskutteluinnon jäävän alaluokilla. Sitä ennen emme todennäköisesti edes ehtisi ja jaksaisi lattioita uusia.